Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
38
on kankeaa ja matalaa, tunteet ja ajatukset innottomia ja
ylimalkaisia. Paras on epäilemättä »Silmänkääntäjä», tuo suomenkielisen
komedian hilpeä esikoinen, jonka hän kuuluu kirjoittaneen eräänä
myrskyisenä päivänä Ruokolahdella v. 1838, ollessaan siellä
maanmittaustoimituksissa. Siinä on pari luonnekuvaa (Oluvisen ja
Höl-mösen) sattuvasti hahmoteltu. Hölmölän kylän ja juopon,
raamattua tuntevan kestikievarin mallit hän sai suoraan
maalaistuttavuuk-sistaan. Tosin liiallinen ilveily ja muukin leveä liioittelu (esim.
tavallisten kotieläinten näyttämölle tuominen muka harvinaisina
ulkomaan elukoina) yhdessä toiminnan satunnaisuuden kanssa
(Oluvi-nen näet vasta Hölmölässä Hölmösen luulon johdosta päättää
esiintyä silmänkääntäjänä) lähentävät tätä näytelmää arveluttavasti
sirkusilveilyn kannalle. ’ «!
Mutta omana aikanaan »Silmänkääntäjällä» oli tosiaan
kään-tcellinen merkitvs. Eihän oltu ennen sellaista suomenkielin kuultu
ei nähty. Niinpä siitä tulikin ajakseen suosittu seuranäytelmä, joka
jo v. 1846 Hannikaisen oman kertoman mukaan esitettiin
Lappeenrannassa toht. Dammertin johdolla ja seuraavana vuonna
Kuopiossa. Se siis antoi alun suomenkieliselle näyttämötaiteellekin,
josta Hannikainen näkyy hiljaisesti unelmoineen. Ja tuntuupa
sillä olleen melkoinen vaikutus oman aikansa suomenkieliseen
näytelmäkirjallisuuteenkin. Juuri Silmänkääntäjän kiihottamana edellä
mainittu »Ruunulinnan» mukailija J. F. Lagervall, tähän aikaan jo
60-vuotias vanhus, omien sanainsa mukaan innostui v. 1847
julkaisemaan neljä uutta, vanhalla runomitalla sepitettyä, runolliselta
arvolta vähäpätöistä näytelmää eli »kuvausta»: Tuhkapöperö,
Jo-sephi, Judithi ja Kaini. Niiden aiheet ja aatepohja, jos siitä voi
ollenkaan puhua, ovat tosin aivan toiselta taholta kuin
Hannikaisen, nimittäin »Tuhkapöperön» kansansadustosta ja muiden
raamatusta. Jopa Lagervall arastelematta lainaa Hannikaiselta
henkilö-nimiäkin (Hölmönen, Kerskonius, Oluvinen y. m.) sekä
Tuhkapöpe-röönsä että Kanavassa v. 1846 Parikkalan murteella julkaisemaansa
joutavaan ilveilyyn Nimien suomentaminen, mikä aivan selvästi
on sepustettu Silmänkääntäjän vaikutuksen alaisena. Ja
lapsellisessa innostuksessaan luulee Lagervall maailman helpoimmaksi
asiaksi saada tuota pikaa syntymään »Suomalainen Kuvaisto» s. o.
Suomalainen teatteri, jonka aikaansaanti oli hänen ihanimpia unel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
