Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
,55
Runeberg oli siis Oksaselle oikean runoilijan ihanne, niin
vastakkaisia kuin heidän runoilijaluonteensa muuten olivatkin. Runebergin
rinnalla hän tunsi itsensä vähäpätöiseksi oppilaaksi:
Meilt’ ääni vieno maahan vaipuu,
Kuin tämä jättikannel kaikuu.
Sama katkeruus ja epätoivoinen mieliala, joka ilmenee monessa
Oksasen isänmaallisista runoista, vallitsee myös hänen puhtaasti
lyyrillisissä tunnelmarunoissaan. Hänen sydämessään taistelevat
alituisesti pimeyden ja valon henget, perkele ja enkeli (Sydämeni
asukkaat); »kyyn mustan myrkky kiehuu» hänen suonissaan (Eräsnä
katkerana hetkenä); etsiessään Faustin tavoin turhaan eri tahoilta
mielelleen rauhaa ja tyydytystä hän lopulta joutuu »epätoivoon ja
epäilyyn» (Epäilijä), jopa luulee ainoan varman ilon olevan vain
viinassa:
Ah’ katovaista on riemu, kun unten häilyvä parvi,
Viina on ainoa vaan, joss’ ilo varmana on!
%
hän laulaa muodollisestikin taidokkaassa runossaan Kerran
viinikellarissa. Tämä vihlova epäilys johtui paitsi ulkonaisista syistä
myös katkerista perhesuruista (Pikku Annan kuoltua) ja oman
kyvyn ja työn epäilemisestä (Eräsnä syntymäpäivänä), lapsuuden
ihanteiden sortumisesta ( Kynälampi, Lapsuuteni paikoilta) ja
tietoisuudesta, ettei ennätä tehdä niin paljon kuin pitäisi (Mun
kesäni).
Vaan enpä vieläkään saa tyyntä rantaa soutaa,
En taida vieläkään ma laulamahan joutaa. —
Oi kevät lauluton, oi kesä riemuton:
Kuvapa kulkunne mun elostani on!
hän katkerasti valittaa. Ja viime lohdutusta tämäkin voimakas,
jykevä henki hakee »takaa tähtitarhain» (Nosta silmäsi). Tämäpä
taivaallisen lohdutuksen kaipuu se kai on saanut Oksasen
ryhtymään myös virsikirjarunoiluun, tosin hyvin keskinkertaisella
menestyksellä. Muuten olivat Runeberg ja Lönnrot siinäkin
edelläkävi-• •• • g ••
joita.
Oksasen harvat lempilaulut ovat keskinkertaisia, vailla tunteen
välittömyyttä ja syvyyttä, vailla kielellistä tunteenilmaisun
herkkyyttä. Nähtävästi hän oli liian jäyhä luonne tämäntapaiseen ru-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
