Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I :
tapansa on voimakasta, terävää ja iskevää, mutta niin täytyi
ollakin, jos mieli suomenkielin silloin »puhua niin lujaan, että
asianomaisten korvia leikkasi». Vaadittiinpa hänelle kerran yleisen syyttäjän
taholta erään suomenkielen asiaa koskevan ankaran
sanomalehti-kirjoituksen johdosta (Suomettaressa 1864)
kuolemanrangaistustakin, koska oli muka siinä herjannut senaattia, tehnyt
valtiorikoksen. Sakoilla hän siitä kuitenkin selvisi. Yrjö Koskisen ankara
kirjoitus Suomettaressa v. 1857 Jyväskylään perustettavaksi aiotun
alkeisopiston opetuskielestä osaltaan vaikutti sen, että mainitusta
koulusta, kun se v. 1858 avattiin, tuli todella suomenkielisen
oppikoulun esikoinen.1
Kaunokirjailijaksi oli Yrjö Koskisella nähtävästi aivan
erikoisia taipumuksia. Niitä hän ei kuitenkaan joutanut paljoa
viljelemään; muuta sillä hetkellä tärkeämpää työtä oli yllin kyllin.
Hänen ensimäisiä yrityksiänsä suomenkielisen runoihin alalla oli runo
Tukholma (Suometar 1857), missä aiheena on suomalaisten
velvollinen »rakkaus Ruotsihin, kasvatusäitiin» — siis sama seikka, jota
Oksanen puolestaan myöhemmin niin ahkerasti teroitti mieliin!
Ennenmainittuun kaunokirjalliseen kalenteriin »Mansikoita ja
Mustikoita», jonka hän parin aatetoverinsa, Julius Krohnin ja Kaarlo
Slöörin kera v. 1859 pani alkuun ja jota vv. 1859—63 ilmestyi
kaikkiaan 4 vihkoa, sekä Suomettareen hän on 1850-luvun lopulla
kirjoittanut muutamia muitakin runoelmia/2 Niistä tuulahtaa
voimallinen, ryhdikäs tunnelma, tavallisimmin komean daktylisen
runomitan ja hyvin hallitun kielen kannattamana. Pohjanmaan
luonnon ja kansan kiitosta soi mahdikas Milloin Pohjolan nähdä saan,
ja miltei kansanlauluksi on muuttunut hilpeä, mutta samalla
isänmaallisen itsetietoinen Suomeni salossa (»Honkain keskellä»).
Merkittävämpi vielä on Yrjö Koskisen historiallinen novelli
1 Yrjö Koskinen ja Julius Krohn olivat vähäistä ennen keskustelleet
siitä, tokko he edes harmaapäinä vanhuksina ennättäisivät nähdä yhden
suomenkielisen oppikoulun toimessa. Vaatimattomat olivat siis unelmat
silloin! — Ks. Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet, siy. 347,
muistutus. — Yrjö Koskisen aikaisempia sanomalehtikirjoituksia, joilla
vieläkin on erikoinen arvonsa suomalaisuuden taistelun todistuskappaleina, on
Suomal. Kirjall. Seura julkaissut nimellä Yrjö Koskisen Kansallisia ja
yhteiskunnallisia kirjoituksia.
7 Ruotsiksi hän on kirjoittanut muhkean runoelman Öslerbotten. —
Koulumiehenä hän on ruotsiksi toimittanut Lukuharjoituksia
suomenkielessä aiotteleville (1854) ja Suomenkielen lauseopin (1860), ensimäisen laatuaan.
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 5
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
