Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
78
kialla on tekijä kutonut kertoelmiinsa vienon kuudanhämyisen
tunnelman, joka tekee nämä »tarinat» varsin somiksi. Niitä
voitaisiinkin nimittää suorasanaisiksi runoelmiksi. Monessa vallitsee harras
isänmaallinen mieliala, vaikkapa tapaus sattuukin kaukana
Suomesta. Niinpä toisena iltana kuu kertoo, kuinka Castrén kaukana
Siperiassa kylmässä samojedilaiskodassa innokkaasti työskentelee
Suomen kunniaksi; kymmenes ilta kuvaa Pohjolan nuorukaisen
ankaraa koti-ikävää etelän tyttären luona; seitsemästoista vanhan
savolaisukon ikävää Amerikassa Delaware-joen varrella. Neljäs ilta
kuvaa liikuttavasti hallan tuhoa karjalaisessa uutismökissä
Höytiäisen rannalla ja mökin isännän Saarijärven Paavon tapaista
mielen-tyyneyttä. Kolmastoista vie lukijan Siikajoen taistelukentälle, jossa
veriruusut lumella punottelivat ja kaatunutta sulhoaan itkevän
neidon kyyneleet niitä kastelivat — kuva, jonka alkuosa —
veli-ruusut hangella — tavataan samaan aikaan (1858) Fr. Cygnaeuksen
runossa »Ruusut keväällä 1808», mitä Suonio ei sano tarinaa
sepit-täessään vielä tunteneensa. — Pitkä avio-onni, hellä äidinrakkaus,
lapsen viaton riemu, Hussin uskonlujuus, germaanittaren isänmaa n
-ja vapaudenrakkaus, keskiajan juutalaisvainot, bjarmien ja
viikinkien, karjalaisten ja suomalaisten taistelut, myrskyn tuhot merellä,
ne kaikki antavat kuulle aihetta kuvailla hämyisiä näkyjään.
Suonion novelleista on pisin ja ansiokkain Viimeinen
Rekryytin-otto, lemmenromantiikalla höystetty kuvaus Viipurin läänin
venäläisajalta. Sievä on myös Hollannin saaristossa. Sen päätekijänä
on romanttinen yhteensattuma isän ja kadonneeksi luullun pojan
välillä.
Kaikkialla ohjasi Krohn-Suonion kerkeää kynää ihanteellinen,
isänmaallinen henki ja tarkoitusperä. Koko olemukseltaan ja
toiminnaltaan on Julius Krohn epäilemättä edustavin henkilö
1860-ja 1870-lukujen suomalaisuuden liikkeen henkisessä työssä.
Aleksis Kivi.
Hannikainen oli tosin jo 1840-luvulla pannut alkuun
suomenkielisen näytelmän ja novellin, mutta niiden varsinainen luova
perustaja oli sittenkin Aleksis Kivi eli Stenvall, kuten hänen virallinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
