Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
III 81
muutenkin on tunnettu kirjallisista harrastuksistaan ja epäilemättä
on osaltaan vaikuttanut oppilaansa ja myöhemmän kesätoverinsa
samanlaatuisten taipumusten heräämiseen.1 12-vuotiaana Kivi
lähetettiin Helsinkiin kouluun, oppi siellä ensin erään vanhan merikarhun
Granbergin luona ruotsia ja kävi ala-alkeiskoulun läpi, mutta lopetti
koulunkäyntinsä yläalkeiskoulussa varattomuuden, kyllästymisen ja
sairaalloisuuden vuoksi kesken jo syksyllä 1852. Kivi luki tämän
jälkeen, vaikkapa terveys olikin perin horjuva, yksityisesti
velkarahoilla Helsingissä ja maalla, sai viimeisen voitelun eräässä
»yli-oppilasleipomossa» ja pääsi vaivoin ylioppilaaksi joulukuussa 1857.
Vasta vuotta myöhemmin, kevätlukukaudeksi 1859, hän
kirjoittautui yliopiston nimikirjaan, mutta säännöllisiin opinnoihin, joiden
äiti oli toivonut johtavan saarnatuoliin, hänellä ei ollut varoja eikä
halua. Näkyy hän sentään käyneen m. m. Cygnaeuksen ja Lönnrotin
luennoilla. Loma-ajat hän edelleen vietti kotosalla kuljeskellen
her-mostoaan vahvistaakseen metsissä tai pyydellen kaloja }a krapuja
tai kuunnellen vanhoja tarinoita. Kiven kiintymys metsään ja
luontoon sekä yksinäisyysrakkaus ovat näiltä retkiltä peräisin.
Jo koulupoikana lienee Kivi kynäillyt, m. m. erään pienen
jutelman, johon hänelle antoi aiheen maitoruukkua kantavan tytön
kaatuminen alamäessä ja ruukun särkyminen. Ainoa säilynyt teelmä
%
siltä ajalta (1850-luvun alusta) lienee tuo pieni idyllimäinen kertoelma
Koti ja kahleet, jossa Kiven runouden peruspiirteet jo selvästi nä-
1 Mainittu Costiander, kotoisin Hämeenkyrön Kostulasta — siitä
nimi — oli syntynyt 1815 ja ylioppilaaksi tultuaan 1839 ruvennut
Nurmijärven koulumestariksi, pysyen siinä virassa kuolemaansa saakka 1870.
Hän on sepitellyt omintakeisia runokokeita, joista mainittakoon pieni
laajuuteen perustuvaan kuusmittaan kyhätty kertomarunontap?inen Jaako,
Kyröskosken poltissa kerran (1848), ja suomentanut Runebergin
Hirven-ampujat (Suomi 1855), Virgiliuksen ^eneis-eepoksen ensi laulun (Suomi
1858), Auerbachin novellin Juoseppi lumessa (1863) ynnä muutamia hengellisiä
kansan- ja lastenkirjoja.
Toinen mainitsemisen arvoinen samanaikuinen kertomarunon
yritte-lijä oli ylioppilas Thure Juhana Dahlberg (synt. Pielavedellä 1836, kuollut
jo 1870, suoritettuaan sitä ennen tuomaritutkinnon), joka
Kalevalan-mitalla v. 1862 julkaisi 28-runoisen (4226 säettä) kokoelman Runoja Herkules
uroosta. Kalevalan jälkeen se on laajin kertovainen esitys vanhalla
runomitalla, mutta muuten runolliselta arvoltaan aivan mitätön, enimmälti vain
kuivasti ja puisevasti runomittaan puettua proosaa. Dahlbergin tarkoitus
olikin enemmän siveellinen ja uskonnollinen kuin runollinen. Hän on myös
suomentanut Björnsonin novellin Iloinen poika (1862), ja
män Viuluniekka (1863), »molemmat erittäin sujuvalla ja luontevalla
kielellä», kuten Julius Krohn niistä sanoo.
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 6
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
