Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
90
pilaakin. Kivi onkin voimallisin, tehoisin, milloin hän pysyy kiinni
omassa kotikyläisessä kamarassaan. Kuta kauemmaksi hän siitä
irtautuu, sitä verettömämmiksi, haamumaisemmiksi käyvät hänen
henkilönsä ja kuvauksensa. Ajatelkaamme vain toiselta puolen
Nummisuutarien, Kihlauksen ja Seitsemän veljeksen eläviä,
täyteläisiä henkilökuvia ja toiselta puolen Karkurien, Canzion ja
Margaretan epätodellisia haamuja. Edelliset ovat nähtyjä ja elettyjä,
jälkimäiset kirjoista opittuja. Jopa pelkkä paikan siirros kotikylän
ulkopuolelle, kuten maalaisnäytelmässä Yö ja päivä, joka tapahtuu
Saimaan rannoilla, heikontaa Kiven runoilijanëkemyksen välitöntä
havainnollisuutta. Lea tosin on jossakin määrin poikkeus, mutta
siinä on Kivellä ollut syvällinen raamatuntuntemus näkemystä
elävöittämässä. Tästä vahvasta paikallistunnosta johtuu myös Kiven
aihepiirin suuri suppeus. Samantapaiset juonet, henkilökuvat ja
kohtaukset toistuvat hänellä tuon tuostakin, jopa samantapaiset
palojokelaiset puheenparretkin, vieläpä kohdissa, joissa niitä
vähimmin odottaisi. Varsinkin »Kullervo», »Nummisuutarit» ja
»Seitsemän veljestä» tarjoovat useita sellaisia vertauskohtia. Luusto
hänen parhaissa teoksissaan on nähtävästi todellisuuden pohjalta
koottu, lihasto ja veri sen sijaan runoilijan omaa vapaata muodos-
telua.
Tutustuttuamme näin Kiven runouden peruspiirteihin käymme
nyt lyhyesti tarkastamaan hänen eri teoksiaan.
Kiven päätuotanto kuuluu näytelmän alalle, mutta hänen
pääteoksensa, Kiven runouden täyteläisin ilmaus, on sittenkin hänen
suuri romaaninsa »Seitsemän veljestä», jota hän itsekin näkyy
pitäneen rakkaimpana lapsenaan, siihen enimmän työtä ja
aikaa uhraten. Näytelmän alalla hän kyllä alotti murhenäytelmällä
ja osotti siinä luontaista kykyään, mutta sittenkin huvinäytelmä
luonnekomedian muodossa oli hänen vahvin puolensa. Kolmantena
näytelmälajina voisimme pitää Kiven lyyrillisiä »idyllinäytelmiä»
sellaisia kuin Yö ja päivä ja Lea. Näytelmän tekotavassa on
Shakespeare ollut hänen oppi-isänsä; sen kyllä selvästi huomaa
varsinkin Kiven murhenäytelmistä, joihin Shakespearen tapaan on
sovitettu koomillisiakin henkilöitä ja kohtauksia. Cervanteen mainiosta
»Don Quijotesta» hän kai on oppinut romaanin leveää eepillistä
rakennetta. Mahdollisesti Shakespearen »Hamlet» jo mainittu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
