Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
89
kauniisti lausuu. Ja Karkureissa synnyinmaan ihanuus loihditaan
esiin yhtä ihanin säkein:
Ja taivas selkii, kotomäen kuuset
Taas kärkiänsä hiljaa kastelevat
Siniyden korkeahan merehen.
Lännessä päivän kultatähti paistaa
Ja metsä kiiltää sateen pisarista!
Niin ottaa meitä vastaan synnyinmaa
Kuin äiti ilon kyynel poskellansa. —
Sa maa, sa tuhansien kunnasten
Ja laaksoin maa, nyt hyvästi sun jätän.
Sua lemmin. Ken ei lemmi synnyinmaataan?
En teitä unohda, te vuoret harmaat,
Te ahot kiviset ja käpykankaat
Ja korvet synkät, joissa haukat kirkuu.
Kiven isänmaallisuus ei ole sellaista käsitteellistä, ylimalkaista,
ihannoivaa laatua kuin hänen aikalaistensa; se juontaa juurensa
suorastaan synnyinmaan luonnosta ja kamarasta ja sitä muokkaavasta
kansasta. Ne kaikki ovat hänen välittömiä tuttujaan. »Te ahot
kiviset ja käpykankaat» — siinä Kiven synnyinmaankuvan kehys,
sisällyksenä uutis viljeli jän työ. Hänessä on paljon yksilöllistä
»metsien miestä», korveneläjää, oikein aito suomalaisessa merkityksessä,
ja senpävuoksi hän niin hellin käsin kuvailee Jukolan veljesten
vapaata metsäläiselämää. Siinä epäilemättä kajastelee Kiven oma
perisuomalainen olotilan ihanne, mutta hän antaa sen sittenkin
vaikkapa haikein mielin väistyä syrjään uudenaikaisen
yhteiskunnan, yhteistuntoisen viljelyksen tieltä. Jukolan veljekset palajavat
eristäytyneestä metsäläiselämästään yhteiskunnan hyödyllisiksi
jäseniksi, isänmaansa kansalaisiksi; runoilija avartaa yksilöllisen
vapaus-ihanteensa yhteiskunnalliseksi, kokien tosin edelleen säilyttää sille
mahdollisimman suuren riippumattomuuden.
Kiven runolliset ihanteet johtuvat epäilemättä suoraan hänen
maalaisverestänsä ja maalaisympäristöstänsä. Hän oli monin sitein
kasvanut kiinni terveeseen maalaiskamaraan ja kuin satujen
jättiläinen imi siitä itseensä uusia luomisvoimia. Kaupunkilaiselämä ja
hienostunut seurasivistys pysyivät hänelle vieraina. Jopa hän niistä
joskus, kuten esim. Jukolan Juhanin ja Timon suilla, laskee pientä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
