Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
92
lervolla on ollut kauniita, aito Kivimäisiä haaveita: asua iloisena
vapaitten metsien suojassa »Kalervon avarassa pirtissä, joka
keskellä peltoja lakealla kunnaalla seisoi», ja suorittaa suurtöitä
Kalevan kansan hyväksi. Mutta veljesvihan uhrina hän tuntee olevansa
niin ahtaalla kuin vanki teräsvuoren uumenissa — siinäkin
epäilemättä kajastus runoilijan omasta kohtalosta. Kaamean jylhin
sanoin, kuvin ja vertauksin, jollaisia tuskin lienee suomenkielin ennen
ja jälkeen kirjoitettu, Kullervo purkaa ilmi katkeria mielialojansa
jumalia, ihmisiä ja omaa itseänsä kohtaan. Hänessä on jotakin
kahlehditun Prometheuksen tapaista titaanimaista uhmaa ja tuskaa.
Mutta hänenkin paatuneessa hirviönsydämessään liikkuu joskus
helliä, aito inhimillisiä tunteita, suru siitä, että elämänsä oli turhaan
mennyt, katumuksen sekainen kammo tuhotöiden tähden ja hämärä
pelonsekainen aavistus haudantakaisesta olosta, jonne hän pelkää
orjan merkin yhä itseään seuraavan. Nämä inhimilliset
vastakohdat antavat Kullervon luonteelle draamallista tehoa, joskin liialliset
sanatulvaiset tunteenpurkaukset, jotka johtavat mieleen Schillerin
»Rosvot» ja saksalaisen »Sturm und Drangin», paikoin hiipovat
likeltä luonnottomuuden ja epätodellisuuden rajoja. Juurikuin
lieventääkseen jylhyyttä ja kaameutta Kivi on Shakespearen
esikuvan mukaan sovitellut väliin koomillisia henkilöitä ja kohtauksia,
osottaen niiden sommittelussa jo vastaista koomillista voimaansa.
Saman esikuvan vaikutusta lienee myös Kimmon mielipuolisuus
viimeisen näytöksen alussa; se osaltaan lisää Kullervon
kaameuden-tuntoa. — Yleensä »Kullervossa» sekä henkilökuviin että
kohtauksiin jopa paikallisuuteenkin (esim. Seunamäki) nähden jo esiintyy
useita Kiven vastaisen tuotannon, varsinkin »Nummisuutarien» ja
»Seitsemän veljeksen» alkupiirteitä. Esim. Kullervosta itsestään
voisimme poimia vivahduksia, jotka myöhemmin tavataan sekä
Eskossa että Iivarissa ja varsinkin Jukolan Juhanissa. Myös
»Kullervon» tyyli ja kielenkäyttö käänteineen ja puheenparsineen palajaa
hänen seuraavissa teoksissaan. Täten »Kullervo» kaikissa suhteissa
on perustava teos Kiven tuotannossa, samalla kuin se on
suomenkielisen kirjallisuuden ensimäinen merkittävä murhenäytelmä, jolla
melkoisen draamallisen ryhtinsä vuoksi on näyttämölläkin ollut
huomattava menestys — suurempi kuin esim. Erkon »Kullervolla».
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
