Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
112
kotipiirissä vallitsi Snellmanin herättämä kansallinen henki —
Snellman itse oli perheen läheisiä ystäviä — ja varsinkin Kaarlon
kymmenkunta vuotta vanhempi sisar Emilie (synt. 7 p. helmik. 1834)
oli sen lämmöllä omaksunut ja vuorostaan juurrutti lahjakkaaseen
Kaarlo-veljeensä. Kotipiirin ja ylioppilastoverien (m. m. Jaakko
Forsmanin) vaikutuksesta Kaarlo kypsyi innokkaaksi
suomenmieliseksi. Oppiakseen suomea käytännöllisesti hän ylioppilaskokelaana
kesällä 1859 ja kandidaatiksi tultuaan kesällä 1863 varta vasten
oleskeli Saarijärvellä sekä alkuvuoden 1864 Jyväskylässä,
pienempiä sisämaassa oleskeluja mainitsematta. Jo poikaiällä hänessä
heräsi luontainen harrastus kirjallisuuteen ja näytelmätaiteeseen,
jopa omintakeiseen runoiluunkin, jonka hedelmiä olivat monet
(hävinneet) runot ja näytelmätekeleet — tietysti ruotsiksi. Samoin
hän innokkaasti harrasti soitantoa ja kuunteli niitä
oopperaesityksiä, joita kulloinkin Helsingissä oli tarjona. Myös yliopistolliset
lukunsa hän kohdisti pääasiassa kaunokirjallisuuteen ja historiaan.
Niiden tuloksena oli tohtorinarvo, jonka hän v. 1869 saavutti
väitöskirjallaan Om det historiska dramat i Tyskland (Saksan
historiallisesta draamasta). Tosin Bergbomilla edelleen oli tarkoituksena
pyrkiä yliopiston opettajaksi, mutta asianomaisten yhäti toistunut
tylyys hänen matkarahanhakemuksiansa kohtaan pakoitti hänet
siitä unelmasta luopumaan. Ja luontainen taipumus muutenkin veti
hänet vastustamattomasti aivan toiselle alalle.
Bergbomin aikaisempi kirjallinen kieli oli tietysti ruotsi, ja
tällä kielellä hän kesällä 1863 Saarijärvellä ollessaan valmisti suuren
historiallisen murhenäytelmänsä Pombal och jesuiterne joka
näyttämöä varten lyhennettynä keväällä 1865 esitettiin Helsingin
ruotsalaisessa teatterissa, mutta jonka hän vaatimattomasti ja koska se
oli ruotsiksi kirjoitettu jätti painattamatta. Se on Paavo Cajanderin
suomentamana otettu Suom. Kirj. Seuran julkaisemiin »Kaarlo
Bergbomin Kirjoituksiin». Samaan aikaan hautoi Bergbom
päässään muitakin murhenäytelmäin aiheita (Salomon de Caus, Nero,
Saul, Tuomas piispa) sekä novellisuunnitelmia, mutta ne jäivät
toteuttamatta. Hänen halunsa oli näet kirjoittaa täsfedes
yksinomaan suomeksi, kuten Snellman aikoinaan oli Suomen nuoria
kynäniekkoja kehottanut tekemään; mutta vaikkapa hän ahkerasti
pon-nistelikin suomen oppimisessa,, ei hän kuitenkaan jaksanut tehdä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
