Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
MB :V 113
suomea niin täysin omaksensa ja ajatustensa tulkiksi kuin
»tosisuo-malaisena runoilijana» olisi tahtonut. Suomeksi hän täsfedes
kuitenkin kirjailijana esiintyi, varsinkin Kirjall. Kuukauslehdessä, jonka
perustajiin ja ensimäisiin toimittajiin (vv. 1866—75) hän kuului.
Hänen ensimäinen painettu kaunokirjallinen teelmänsä
Bel-sazarin pidot (Joukahainen V, 1864) on suomenkielinen, ja samalla
kielellä hän mainitussa aikakauslehdessä vv. 1867—69 julkaisi
novellit Julian, Aarnihauta ja Sydämiä ihmistelmeessä sekä v. 1870
2-näy-töksisen murhenäytelmän Paola Moroni. Tämän lehden
alkuvuosi-kertoihin hän kirjoitti myös joukon eteviä kirjallisia katsauksia ja
arvosteluja, käsitellen niissä valppaalla ja hienolla
ymmärtämyksellä sekä kotimaista että ulkomaista varsinkin ranskalaista
kirjallisuutta. Kirjallisuuden ja taiteen tuntijana ja arvostelijana
Bergbom olikin nuorempain suomenmielisten piirissä epäilemättä älyllisin,
valistunein ja monipuolisin, ja vaikutti hienostuneella,
yleismaailmallisella taidekäsityksellään avartavasti tämän piirin alkujaan hieman
suppeaan taiteelliseen katsantokantaan, varsinkin mitä teatteriin tulee.
Laajat ulkomaanmatkat ynnä alati valpas havainto myöhemmin yhä
edelleen avarsivat tätä puolta hänen rikkaassa olemuksessaan.
Suuri ei ollut Bergbomin kaunokirjallinen tuotanto eikä hän
itse sitä suuriarvoisena pitänyt. Se oli hänestä vain nuoruuden
%
koelmoimista. Mutta sellaisenakin se osottaa tekijällään olleen
synnynnäiset kirjailijan lahjat, joista olisi voinut toivoa paljoa
painavampaakin satoa, jollei kieli olisi tehnyt vastarintaa ja teatteri
vienyt hänen aikaansa. Hänen nuoruudenteoksensa »Pombal ja
jesuiitat» on kylläkin merkillinen näyte 19-vuotiaan kyvystä, ja
samoin hänen toinen näytelmänsä »Paola Moroni» on epäämätön
todistus Bergbomin suurista draamallisista lahjoista. Siihen suuntaan
viittaavat hänen novellinsakin. Bergbomin runoilijaluonne oli
suuripiirteisen romantikon: hän rakastaa väkeviä intohimoja, jyrkkiä
vastakohtia, voimakkaita käänteitä ja ratkaisuja eikä aina pidä
lukua totuuden- ja luonnonmukaisuudesta. Hänen näytelmissään
tuntuu osaksi Schillerin ja vielä enemmän Victor Hugon vaikutus,
mitä niiden aatteelliseen intomieleen ja ulkonaisiin »voimakeinoihin»
tulee. »Pombal ja jesuiitat» on vielä nuorekkaalla laveasanaisuudella
sepitetty ja sentähden hieman pitkäveteinen (hän olikin ensin
aikonut kirjoittaa siitä 12-näytoksisen jättiläisdraaman, mutta supisti
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 8
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
