Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120
melkoinen. Puheosastoa varten tarvittiin suomentaa yhä uusia
vieraskielisiä näytelmiä ja oopperaosastoa varten samoin vieraskielisiä
oopperalibrettoja, mistä kaikesta suomalainen sekä proosa- että
runokieli yhä hioutui ja hienostui ihmishengen eri vivahduksia
tulkitsemaan. Samoin teatteri suoranaisesti juurikuin yllytti
omakielisiäkin kirjailijakykyjä draamalliseen tuotantoon ja siten suuresti
hedelmöitti suomenkielistä alkuperäistä näytelmää. Teatterin kautta
astuivat myös maailmankirjallisuuden suumerot vähitellen toinen
toisensa jälkeen suomenkielisen yleisön tuttavuuteen ja siten
lavensivat tämän sivistyksellistä näköpiiriä. Eikä teatterin vaikutus
supistunut ainoasti pääkaupunkiin. Ahkerasti se, varsinkin
alku-aikoinaan, teki kiertomatkoja pitkin maata, herättäen siten
muuallakin näytelmätaiteen harrastusta. Ja sen jäljissä astuivatkin
sitten nuo monet uudet teatteriyritykset, kuten ensin A. Aspegrenin
»Kansanteatteri» (syksyllä 1887) ja sittemmin n. s.
»Maaseututeatteri», »Tampereen teatteri», »Kansan Näyttämö» y. m.,
lukemattomista »turneista» puhumattakaan, jotka kukin kohdaltaan, mikä
pienemmällä mikä suuremmalla menestyksellä, ovat Thalian jaloa
taidetta viljelleet ja kansalle tutuksi tehneet. Onpa Bergbomien
koulusta lähtenyt ainakin yksi suomalainen näyttämötaiteilija, jonka
taide tunnetaan Suomen ulkopuolellakin, nimittäin Iida Aalberg
(synt. 1858). Siten on Kaarlo Bergbomin rohkea unelma jo vähässä
ajassa tuottanut kansalliselle sivistyksellemme varsin merkitseviä
lisiä. Vanhan Hellaan kaunein sivistysilmiö on jo vankasti
juurtunut Suomenkin karuun maaperään. Sen näkyvimpänä ilmauksena
kohoaa Helsingin rautatietorin laidassa se muhkea »Suomen
Kansallisteatteri», johon Bergbom joukkoineen siirtyi matalasta
Arkadiasta 9 p. huhtik. 1902, Elias Lönnrotin sataismuiston päivänä.
Evald Ferdinand Jahnsson
oli ensimäisiä, joka Pietari Hannikaisen tavoin Suomalaisen teatterin
perustamisesta lienee innoittunut draamalliseen kirjailuun
suomenkielellä. Hänen kuten Bergbominkin aikaisempi kirjallinen kieli oli
ruotsi. Tällä kielellä on sepitetty hänen ensimäinen (painamaton,
v. 1867 Helsingin Arkadia-teatterissa esitetty) näytelmänsä
Nàden-dalf Finlands Bethesta (Naantali, Suomen Bethesta). Mutta kansalli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
