Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
158
suomenkieliset kirjat olivat hänen mielilukemistaan (vrt. »Elämäni»
kirjaa). Näihin liittyivät sitten Runebergin ja Topeliuksen tuotteet
sitä mukaa kuin niitä suomeksi ilmestyi, samoin muu myöhempi
suomenkielinen kirjallisuus. Näin Päivärinta rahvaanmieheksi kokosi
harvinaisen paljon tietoja ja valistuneisuutta, ja mielellään hän tätä
oppiaan ja taitoaan (yksinpä vieraskielisen kirjallisuuden ja
vieraiden kielien tuntemustaan, vrt. esim. »Torpan poika») teoksissaan tuo
näytteille. Kirjailijoista hän sanoo itsellään olleen perin korkean
käsityksen ikäänkuin ne olisivat olleet eräänlaisia pyhimyksiä. Itse
hän ei ollut rohjennut uneksiakaan kirjailijakutsumuksesta. Vasta
50-vuotiaana tämä lapsellinen kirjailijain jumaloiminen hänestä
haihtui, kun hän Helsingissä käydessään henkilökohtaisesti tutustui
samoihin kirjallisiin merkkimiehiimme, joiden herättävää »leipää»
hän sitä ennen »oli syönyt». Ja silloin hän itsekkin jo rohkeni
yrittää kirjailijaksi. Tosin hän jo paljoa aikaisemmin, lukemiensa
sanomalehtien herättämällä, oli kirjoitellut sanomalehtiin (Alavieskassa
ollessaan), jopa vetänyt päälleen epäkohtien paljastelulla
pikku-virkailijain vihojakin (vrt. esim. »Torpan poika» ja »Minä ja muut»),
mutta kirjailijaksi yrittäminen oli sentään vallan toista.
Ensimäinen julkinen merkki siihen suuntaan oli pieni kansantarinaan
perustuva kertoelma Seurakunnan kosto, joka painettiin Oulussa 1867.
Ollessaan Oulunsalossa kesäkyntöjään tekemässä hänelle yhfäkkiä
muka pälähti päähän piirtää paperille tuo isonvihan aikuinen
»tositapaus», ja hevosen syöttöaikoina se valmistui. Siinä kerrotaan
kuinka ylivieskalaiset, tukehuttamalla eräässä pirtissä savuun 300
venäläistä, kostivat näille kirkkoherransa hirttämisen. Tosin tämä
teelmä tuotti hänelle jauhokulin hinnan — mikä katovuotena olikin
tarpeellinen — ja ympäristön kiitosta, mutta tekijään nähden sillä
ei ollut sen ratkaisevampaa merkitystä. Vasta 9 vuotta
myöhemmin sattunut tapaturma teki hänestä kirjailijan.
Syksyllä 1876 Päivärinta näet iljanteella taittoi jalkansa
ja joutui moneksi viikoksi sairasvuoteelle. Siinä sattui hänen
silmiinsä sanomalehdistä Kansanvalistusseuran ilmoitus 600 markan
kilpapalkinnosta, joka annettaisiin paraasta rahvaanelämää
kuvaavasta teoksesta. Aikansa ratoksi kävi Päivärinta juurikuin
asiantuntijana työhön ja kyhäsi sairasvuoteellaan telineen varassa omasta
elämästään kertomuksen Elämäni, »perhe-elämällinen kuvaus», josta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
