Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
157
nen todistuskappale köyhän suomalaisen rahvaanmiehen omavarai-
#
sesta kehityksestä itseopiskelun ja oman kunnon avulla. Eikä hän
suotta olekkaan valinnut omaa elämäänsä esikoisteoksensa aiheeksi.
Se oli kai oleva muille »opiksi ja ojennukseksi».
Pietari Päivärinta syntyi loisenpoikana 18 p. syysk. 1827
Ylivieskassa. Puute, miero ja ankara työ olivat hänelle jo lapsuudesta
tuttuja; jumalanpelko, rehellisyys ja ahkeruus ne avut, joilla köyhät
jumaliset vanhemmat hänet maailmalle evästivät. Paitsi
lukemaan hän jo lapsena oppi kirjoittamaankin (sileä lumihanki
kirjoi-tustauluna); lahjakkaalta äidiltä perittyyn hyvään lauluääneen
liittyi pian itseopittu taito soittaa virsiä virsikanteleella. Oltuaan
12-vuotisesta saakka renkinä ja opittuaan maailmalla sekä pahaa että
hyvää, hän 22-vuotiaana, käsivarsiensa vahvuuteen ja Jumalan
apuun luottaen, aivan tyhjin käsin nai yhtä köyhän talontyttären
Liisa Tuomikosken ja asettui loisiksi. Sittemmin hän osti velaksi
pienen uutistalopalstan ja sai vaimoineen ja lapsineen kokea
kaikkia maamiehen suruja ja iloja. Piän tarjoutui hänelle tilaisuus päästä
uneksimaansa mielitoimeen, lukkariksi. Hänet kutsuttiin v. 1856
sijaiseksi naapuripitäjän Alavieskan sokealle lukkarille. Suoritettuaan
erityisen lukkaritutkinnon (koraalikirjan tekijänä tunnetulle A.
Nordlundille Vaasassa) hän v. 1861 pääsi vakinaiseksi lukkariksi
Oulunsaloon ja siirtyi sieltä vihdoin v. 1868 kotipitäjänsä Ylivieskan
lukkariksi. Täällä keskisen Pohjanmaan laajoilla tasangoilla
Kalajoen varrella on Päivärinnan elämä sitten tyynesti kulunut
lukkarina, maanviljelijänä, kirjailijana, ympäristönsä tiedollisena ja
taidollisena neuvojana ja suuren perheen isänä (kahdesta vaimosta
yhteensä 18 lasta); siinä on jotakin patriarkan tapaista. Lisäksi
on Päivärinta istunut jäsenenä neljillä valtiopäivillä (1882—91) ja
kolmessa kirkolliskokouksessa (1876—93), muista luottamustoimista
(Ylivieskan kuntakokouksen puheenjohtajana 18 vuotta)
puhumatta.
Päivärinnan henkisenä kehittäjänä on ollut se suomenkielinen
kirjallisuus, joka kulloinkin oli hänellä saatavissa. Juteinin kirjaset,
Turun ja Oulun Viikko-Sanomat, Maamiehen Ystävä, Mehiläinen,
Suometar, Kalevala, Wareliuksen »Enon opetuksia» y. m. sen ajan
joita katsomassa». — Myös Eino Leinon »pikakuva» hänen »Suomalaisissa
kirjailijoissaan» tarjoo monta hyvää viitettä Päivärinnan arvioimiseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
