Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
161
kertoo, mitä huomattavaa itse mieskohtaisesti on kokenut, nähnyt
tai kuullut joko kotikylässä tai tiheillä matkoillaan pitkin ja poikin
Pohjanmaata (esim. »Elämäni» ja useimmat »Elämän havainnoista»).
Toisissa tuotteissaan (esim. »Tintta-Jaakko», »Torpan poika», »Minä
ja muut») hän taas kuvaa omia kokemuksiaan, kuulemiaan ja
havaintojaan vieraan nimen varjossa. Harvoin hän, kuten esim.
kertomuksissa »Pentti ja Inka», »Olkkos-Kaisa», »Ruotiukko»,
»Hairahdus», »Kilpelän veljekset», siirtyy kuvaamaan sellaista, mitä ei
itse kokemuksestaan tunne, s. o. menneisyyttä tai korkeampien
säätyluokkien elämää, eikä hän siiloin onnistukkaan niin hyvin kuin
välittömään tuntemukseen perustuvissa järeäpiirteisissä
todellisuus-kuvauksissaan. Näissä hän taas joskus, kuten esim. »Naimisen
juoruissa», viehättyy esittelemään liiankin karkeaa, jopa raakaa
arkipäiväisyyttä, niin että kuvauksesta katoo kaikki taiteellinen
mielenkiinto. Itse hän tosin pitää totuuden paljastamista kirjailijan
pyhänä velvollisuutena (vrt. kertomusta »Kirjailija», joka Aleksis
Kiven muistokirjoituksena samalla nähtävästi on Päivärinnan
kirjallinen uskontunnustus), mutta jättää silloin huomioon ottamatta,
että totuus voi monesti olla kovin alaston, jopa inhottavakin
kelva-takseen semmoisenaan kirjalliselle käsittelylle.
Mutta Päivärinnan tarkoitushan onkin etusijassa neuvoa ja
opettaa maanmiehiänsä kelpo ihmisiksi ja kansalaisiksi eikä
kirjailla »taidetta taiteen vuoksi». Ja perustana tässä on hänellä
luterilainen kirkonoppi siveyslakineen sekä oma terve
talonpoikaisjärki. Kirjailijan tehtävän vakavuus on hänelle varma vakaumus,
josta hän ei salli tingittävän. Senpätähden huumori ja leikillisyys
on hänelle, vaikkapa itse onkin »iloluontoinen», milt’ei vieras. Jos
hän sitä joskus käyttää, kuten esim. kertoelmassa »Noidan
rangaistus», tapahtuu se silloinkin opettavassa tarkoituksessa. Tämä
opet-tavaisuus se saa hänet usein kesken kaiken oikein kädestä pitäen
kääntymään lukijan puoleen ja juurta jaksaen selittämään, mistä
tässä oikeastaan on kysymys (niin esim. »Mökin Maijussa» erityisesti
huomautetaan äidin rakkaudesta). Tai on koko kertomus
ikäänkuin lukijan edessä pidetty peili, joka näyttää, miten ei saa
menetellä ja miten on meneteltävä. Sellaisia opetuskertomuksia ovat
erikoisesti esim. »Väärä mammona», »Suku-ylpeys», »Pöyhkeä isäntä»,
»Tahdon voima», »Rau ta vaimo ja», »Naimisen juoruja», »Isäin pahat
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 11
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
