Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
166
kuvaa perin ihannoivin värein, tylyt vanhemmat ja sukulaiset taas
maalataan liiankin räikeästi. Nuoret tietysti saavat toisensa, jopa
vanhuksetkin lopulti asianmukaisin keinoin nöyryytetään
sovintoon. Tähän kehykseen hän sitten liittää nuo monet muut jo edellä
mainitut mieliaiheensa, tunkeutumatta juuri koskaan erityisen
syvälle yksilölliseen sielunelämään. Myös tapausten kulku jää usein
pelkästä sattumasta riippuvaksi. Perusteluksi riittää, jos lukija
rupeaisi oudoksumaan, selitys: »Tutkimattomat ovat Jumalan
tuomiot. Kummallista vieläkin! Eikö ole?» (»Rakkauden suurin uhri»
lopussa). Kaikki käy enimmäkseen vanhan sovinnaisen kaavan
mukaan kuten Gummeruksella: hyvä saa palkintonsa ja paha
rangaistuksensa jo tässä elämässä. Hyvän voima on Päivärinnasta
sittenkin suurempi kuin pahan, ja paha on hyvällä kostettava (vrt. esim.
»Tintta-Jaakko» ja ♦Torpan poika»). Kunhan vain ihmiset
tahtoisivat käyttää tervettä järkeään yhdessä uskonnon kera elämänsä
ohjeena ja hankkisivat itselleen tietoa ja valistusta, niin heistä
kehittyisi kunnon ihmisiä, kuntalaisia ja kansalaisia. Siveys, sivistys,
rakkaus, oikeus ja totuus ne lopuksi voittavat ja perivät maan;
jollei niin käy, on vika kasvatuksen ja ihmisten itsensä.
Kirjallisessa suhteessa Päivärinnan lyhyet kertomukset
(»Elämän havainnot») ovat parempia kuin pitemmät. Lyhyissä hän osaa
keskittää sanottavansa usein sangen vaikuttavaan kuvaukseen;
pitempiä sen sijaan haittaa aineen hajanaisuus, perinpohjaisuus ja
sivuseikkoihin takertuminen. Itsekkin hän joskus kesken kaikkea
puolileikillisesti huomauttaa, kuinka hän taas oli »mennyt pois
aineestaan». Ylipäänsä Päivärinnan aikaisemmat, ennen vuotta 1886
ilmestyneet tuotteet ovat onnistuneempia kuin myöhemmät.
Jälkeen vuoden 1886 ilmestyneihin tuotteihin tuntuu jonkun verran
vaikuttaneen osaksi se mielipaha, jota Päivärinta uuden
kirjailijapolven ja ankaroituneen arvostelun syrjäyttämällä epäilemättä tunsi,
osaksi ehkä myös ajan pyrkimys (Minna Canth) paljastella
yhteiskunnallisia epäkohtia. Myös perhesurut (Liisan kuolema) lienevät
osaltaan leimanneet hänen katkerahkoa mielialaansa. Tekijä on —
tosin hyvässä tarkoituksessa — viehättynyt juurikuin kilpaillen
nuorempien kera entistä enemmän liioittelemaan ja maalaamaan
varjopuolet tarpeettoman mustiksi valopuolien kustannuksella.
Tämän huomaa monista »Elämän havaintojen» jälkisarjan kertomuk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
