Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
sista, »Jälkipoiniinnoista» (esim. »Voiman» ja »KauLtilaiset») ja
varsinkin kertomuksesta »Isäin pahat teot lasten päällä», jossa räikeän
johdonmukaisesti kuvataan pelkkää pahuutta ja sen turmiollisia
seurauksia (isän huonoa esimerkkiä ja kelvotonta lastenkasvatusta).
Sen sijaan esim. »Oukkari» ja »Pikakuvia 1867 katovuodesta» ovat
jälleen valoisampia, sovinnollisempia; samoin monet hänen
viimeisistä kertoelmistaan, joissa hänen vanhat mieliaineensa ja
opettavat tarkoitusperänsä vielä kerran uusiintuvat.
Päivärinnan teosten pääansiona pysyy kai niiden
sivistyshis-toriallinen sisällys.* Ne ovat juurikuin keskisen Pohjanmaan
rah-vaanelämästä leikattuja välittömiä todistuskappaleita, jotka
rehellisesti meille esittävät, kuinka tämä rahvas eli, toimi ja ajatteli viime
vuosisadan keskivaiheilla, kansallisen herätyksen aamunkoitossa.
Niiden puhtaasti kirjallinen arvo 011 jo melkoisesti kellastunut
eivätkä ne kielellisestikään ole mainittavassa määrässä suomenkielen
kehitykseen vaikuttaneet. Päivärinnan kieli, varsinkin hänen
ai-kaisimmissa teoksissaan, 011 näet verrattain järeää, kuivaa ja
persoonatonta, usein murteellista ja lauseopillisesti virheellistä. Mutta
Päivärinta on ja tahtookin olla pelkästään »kansankirjailija», ja
semmoiseksi on varsinainen kansa hänet käsittänytkin,
tunnustamalla tämän patriarkaalisen lukkarivanhuksen mielikirjailijakseen.
Juuri ahkerasti luettuna »kansankirjailijana» on Päivärinnan
valistava vaikutus rahvaan kesken epäilemättä ollut ja on edelleenkin
suuriarvoinen.
Päivärinnan kautta »kansankuvaus» meillä vähäksi aikaa tuli
oikein ajan muotikirjallisuudeksi. Edellä on jo mainittu Kah’in
(Hemanin) ja Bergmanin yritykset seurata Päivärintaa
kansankuvauksen tielle. Samoin monet muut 1880-luvulla esiintyvät n. s.
»taidekirjailijat» (Canth, Reijonen, Aho, Pakkala y. m.) alottavat
Kiven ja Päivärinnan merkeissä kansankuvauksella, jopa jotkut
(esim. Reijonen) antavat sille tuotannossaan valtasijan. Tosin
Päivärinnan järeä, harvaviivainen taide saa pian väistyä syrjään
värikkäämmän kuvaustavan tieltä, mutta se oli sentään aiheellisesti
ennättänyt antaa kirjallisuudelle aimo sysäyksen eteenpäin. Ja pian
nuoremmat etevät »kansankirjailijat» (Kauppis-IIeikki, Meriläinen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
