Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
184
ensimäisenä antoi näytteen suuren italialaisen runoilijan Danten
mestariteoksesta »Divina Commedia», julkaisemalla »Kaikuja
Hämeestä» IV:ssä vihossa (1886) alkuteoksen vaikealla runomitalla
tehdyn sujuvanpuoleisen käännöksen sen »Helvetti» osan
kolmannesta laulusta.1
Sekä käännökset että omat runot todistavat, että Uotilalla,
niin lakimies kuin olikin, oli avoin silmä ja herkkä sydän runollista
kauneutta tajuamaan. Runomitta loppusointuineen luistaa häneltä
yleensä vaivattomasti, joskin pienet tyyli- ja kielikompastukset
sekä varsinkin perin oudot sanat siellä täällä töksähtävät
häiritsevinä lukijan tielle. Hänen omissa runoissaan vallitsee yleensä
vakava, ihanteellinen mieliala ja syvä tunne. Ainoan poikkeuksen
muodostaa sarja notkeita, puolileikillisiä, Heinen tapaan sepitettyjä
Lemmen lehtiä, joista useat päättyvät aika hauskalla »kärjellä».
Suomen maa ja kansa on Uotilallakin etusijalla. Niinpä hän runossa
Nuorukaiselle sanoo:
Lemmi Suomeasi kuoloon asti,
Lempes palkitsee se runsahasti.
Ja Suomi on hänellä mielessä kaukana Välimeren rannoillakin (Maan
muistan). Kyntömies on maamiehen työn ylistystä, ja Siirtolaiselle
hän, osottaen että maanviljelys on Suomen oikea elinkeino, lausuu
painokkaasti:
Maast* erinnyt on erinnyt
Myös omast’ onnestansa
Ja osaksensa perinyt
Sen, minkä Juudan kansa.
Jää tänne, Suomalainen, jää,
Ja raada kotisarkaa,
Sen auras kerran lämmittää,
Jos onkin hallan-arkaa!
Aleksis Kiven tavoin näkyy Uotila ihannoineen rauhaisaa
maalaiselämää ja raikasta luontoa; se käy ilmi myös runoista Ma kammon
(kaupunkeja isoja) ja Metsämajani:
Ne mailmalta luoksesi viettävät yhä,
* Ja silloin mun täyttävi toivomus pyhä,
Ett’ eloni tähti kun tuikahtaa,
Sinisalojes syliin se sammua saa.
Tämä toivomus tavallaan täyttyikin, sillä hän kuoli maatilallaan
Kylmäkoskella.
Paitsi vakavasävyisiä Hebrealaisia kuvia ja bal-
1 Kustannusyhtiö Kansa on tätä painettaessa julkaissut Oskar
Uotilan kootut runoteokset, sekä alkuperäiset että käännökset, kahdessa niteessä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
