Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
186
seuraten hän 011 tehnyt useita kielitieteellisiä tutkimusmatkoja
(vuosien 1867 ja 1887 välillä) lähempien ja kaukaisempien
suomensukuisten kansain asumasijoille (Itä-Venäjälle ja Unkariin saakka)
ja julkaissut matkojensa tuloksina pitkän jonon ansiokkaita
kieli-ja kansatieteellisiä tutkimuksia ja kirjoitelmia suomen, saksan ja
unkarin kielillä. Varsinkin on Jännes selvitellyt Karjalan ja
Aunuksen kieltä, osaksi myös vepsää, lappia, tsheremissiä ja mordvaa,
puhumattakaan hänen erityisesti suomenkieltä koskevista
tutkimuksistaan. Jänneksen suomenkielisistä tieteellisistä kirjoituksista
mainittakoon huomattavimpina Tutkimus Venäjän Karjalan
kielestä (1881) ja Tutkimus Aunuksen kielestä (1884), molemmat
Suomi-kirjassa; professori väitös Suomen partikkelimuodot (1890) ja hyvin
tunnettu Suomen kielioppi (1881, useita painoksia).1 Suomenkielen
etevänä tuntijana hän 1886 vuoden kirkolliskokoukselta sai
toimeksi kielelliseltä kannalta tarkastaa uutta suomalaista
raamatunkäännöstä. Yhdessä edellä mainitun Uotilan (Favénin) ja
kielenkääntäjä J. G. Sonckin kera hän v. 1896 toimitti uuden
suomennoksen 1734-vuoden laista (Ruotsin valtakunnan laki).
Paitsi suomenkielen tieteellisenä tutkijana on Jänneksellä
suuret ansionsa myös vanhemman ja uudemman suomalaisen
runo-mittaopin, varsinkin klassillisen heksametrin eli kuusmitan
selvittäjänä ja vakaannuttajana. Näistä asioista hän on liittänyt lyhyen
Runo-opin »Suomen kieliopin» loppuun, määritellen siinä tarkasti
sekä Kalevalan runomitan että uudempien runomittojen säännöt.
Kummassakin suhteessa oli kauan aikaa oltu epävarmalla kannalla.
Kalevalan runomitta oli kyllä hyvin tunnettu ja osattiin sitä
juuri-kuin korvakuulolta verrattain oikein viljelläkin — tosin sen käyttö
uudemmassa runoudessa oli ollut harvinaista — mutta ihan lyhyitä
täsmällisiä sääntöjä sille ei oltu laadittu. Vasta Jännes oikeastaan
supisti koko vanhan runomitan rakenteen pariin lyhyeen sääntöön,
antaen niissä varmat ohjeet, millä tavalla sekä laajuutta että
korkoa oli käyteltävä tässä runomitassa. Yleensä oli vanhempi runoi-
1 Muista Jänneksen julkaisuista mainittakoon lisäksi Kertomus
Suojärven pitäjästä (Suomi-kirja 1870); Kuvaelmia kansanelämästä Salmin
kihlakunnassa (Koitar-albumi 1870); Vepsän pohjoiset etujoukot (Kieletär 1872);
Matkamuistelmia Venäjän Lapista (Suomen Kuvalehti 1877—79); Neuvoja
Suomen kielen opettajille (1886); pieni Ruotsalais-Suomalainen Sanakirja
(1887) y. p. m.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
