Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
188
Jännes on, kuten jo mainitsimme, runoilijanakin Oksasen
lä-heisimpiä, runoilijayksilöllisyys, joka miehuullisesti, suoraan ja
kursailematta lausuu julki, mitä hänen mielessään liikkuu. Oma »minä»
puhuu kaikkialla Jänneksen runoissa. Samoin on Jänneksellä
Oksasen selvä ja täsmällinen sanontatapa, joskin jo melkoista
mehevämpi kuin tällä. Runon muodollisena taitajana Jännes olikin
aikansa etevimpiä, voisipa sanoa »klassillisimpia». Hänen runoissaan
ilmenee karjalaisen kielellinen ja laulullinen rehevyys, mikä monesti
päätyy liiankin pitkälle aito karjalaisten sanojen ja kielimuotojen
suosimisessa. — Jännes alotti runoilunsa koulu- ja kielitaistelun
kuumimmillaan ollessa 1870-luvulla, ja tämä taistelu »Suomen
vallasta» 011 kai painanut lujan leimansa hänen intoisaan
isänmaalliseen lauluunsa Herää, Suomi! (julkaistu 1881). Suomi ei ole hänestä
suinkaan hereillä — nimittäin suomalainen Suomi — ja sotaisin
rytmein hän huutaakin sille:
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kurja ja kallis!
Kärsinyt ain* olet sorrantaa*
Vieläkö kärsisit kauvempaa,
Vieläkö luontosi sallis?
Herää, Suomi, niin loppuu yö,
Nouse jo pois, jalopeura! .
Ken sua kieltävi, sortaa, syö,
Luotasi luo, tahi maahan lyöl
Suuri on lastesi seura.
Suomen kansan oma on Suomi ja vasta silloin
Kun, ken kansoa halveksuu,
Sortuvi niin kuni juureton puu,
Silloin on Suomessa huomen.
Rajakarjalaisena hän jos kukaan hyvin tunsi suomenkansan
kärsimykset.1 Mutta runoilijan vilkas karjalainen mieli unelmoi paljoa
suuremmasta Suomesta kuin virallisten valtiorajain sisäisestä. Tämä
Suomi voisi syntyä »heimoushengen» avulla, joka »Suomensiltana»
jälleen toisi yhteen toisistaan eksyneet Aunukset, Vepsät, Virot,
Karjalat ja Kainuut. Nämä kauniit »yhteissuomalaiset» unelmansa,
joissa Oksasen alakuloinen »Satu» ja rohkearyhtinen »Suomen valta»
vielä kerran uusiutuvat, edellinen tosin alaltaan pienentyneenä,
mutta jälkimäinen suurentuneena, lausuu Jännes ilmi runossa
Väinölän lapset. Erityisesti karjalaiset tuntonsa hän on pukenut ryh-
1 Herää Suomi-rwnon mahtaviin rytmeihin on Arvi Jänneksen
Hiio-rempi veli lehtori Emil Genetz (synt. 1852) sepittänyt yhtä mahtavan sävelen.
Hänen säveltämänsä on myös vanhemman veljen muhkea Karjala y. m.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
