Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
_ •
ja taiteilijasiirtolassa», kuten Tuusulan järven seutua siellä asuvain
kirjailijain (Aho, Erkko) ja taiteilijain (Sibelius, E. Järnefelt, P.
Halonen, E. Falck) vuoksi on nimitetty, Erkko vietti viimeiset
vuotensa. Pitkin ikäänsä hän ahkerasti kartutteli kirjallisia tietojaan,
opiskelipa vieraita kieliäkin. Valtion antamalla 2000 mkn
matkarahalla hän v. 1884 ensi kerran pääsi ulkomaille henkistä
näköpii-riään avartamaan ja oleskeli tällöin yhteensä vuoden verran
Dres-denissä, Böömissä, Berlinissä, Wienissä, Münchenissä ja Italiassa.
Myöhemminkin (vv. 1888, 1898—99 ja 1900) hän milloin pitemmän
milloin lyhyemmän ajan oleskeli Keski-Europan maissa ja Välimeren
rantamilla (Saksassa, Belgiassa, Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä
ja Tiroolissa). Opinnoillaan ja matkoillaan Erkko hankki itselleen
paitsi laajoja tietoja avaran ja etuluulottoman katsantokannan,
joka kyllä tulee ilmi hänen teoksissaan. Runoilijakutsumustaan
hän noudatti hartaasti milt’ei kuolinhetkeensä saakka. Viimeiset
säkeensä hän onkin sepittänyt muutamia päiviä ennen kuolemaansa,
joka tapahtui sairashuoneessa Helsingissä marraskuun 16 p:nä 1906.
Samaan aikaan oli hallitus vihdoin myöntänyt Erkolle erityisen n. s.
runoilijaeläkkeen, jota köyhä runoilija ei siis ennättänyt päästä
nauttimaan — kohtalon ivaa sekin. Erkko sai leposijansa
Helsingin hautausmaassa, ja hänen haudalleen pystyttivät myöhemmin
muistokiven Suomen nuorisoseurat, jotka hänessä näkivät
ihanteidensa hartaan edustajan.
Erkon ensimäiset painetut runot ovat v:lta 1868, viimeinen
marraskuulta 1906. Lähes neljä vuosikymmentä oli siis hänen
kanteleensa vireessä, ja tämä pitkä ajanjakso vaihtelevine virtauksilleen
kuvastuu selvästi Erkon runoudessa. Suuren ranskalaisen
runoilijan Victor Hugon tavoin Erkko on vuosikymmenien kuluessa
pukenut runoksi ajassa, kansassa ja itsessään kulloinkin liikkuvat
ihanteet ja elämänarvot. Siinä suhteessa hänen työnsä toistaiseksi on
laatuaan yksinäinen ilmiö suomenkielisen kirjallisuuden historiassa.
Se on ollut alituista aatteellista etsimistä, syventymistä ja
avartumista maalaisesta paimenrunoilijasta kansansa ihannemieliseksi
opettajaksi ja tietäjäksi. Ensinnä ilmestyi häneltä vv. 1870—72—76
kolme vihkoa Runoelmia, jotka aikansa kirjallisilta auktoriteeteilta,
m. m. pelätyltä Ahlqvistilta, saavuttivat suopean tunnustuksen.
Niitä seurasi »pieni laulusikermä» Paimenet (1878) ja vihdoin v. 1881
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
