Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
197
huolilta joutaa, elää köyhänä ja yksinäisenä ja koettaa pitää
kanneltaan vireessä kuolinhetkeensä saakka.1
Erkko oli hämäläistä talonpoikaista sukuperää. Hän syntyi
16 p. tammik. 1849 Orimattilan kirkonkylässä isänsä omistamassa
Eerakkalan talossa, josta sitten talon pojat, vanhemmat kun
Hämeen tavan mukaan olivat varsinaista sukunimeä vailla,
maailmalle lähtiessään muodostivat itselleen nimen Erkko. Äidiltään
lienee Erkko perinyt runoudelle avoimen, tuntehikkaan mielen.
Jo nuorena hän halusi pois kotoa tullakseen jollei muuksi niin
ainakin kirjanpainajaksi, jotta siten saisi lukea paljon kirjoja.
Saatuaan alkuopetuksen äidiltään ja pitäjän kiertokoulusta ja
nautittuaan Jyväskylässä vuoden ajan yksityisopetusta hän v. 1867 pääsi
Jyväskylän seminaariin, josta, oltuaan välillä sairaana, v. 1872
valmistui kansakoulunopettajaksi. Toimi aluksi opettajana
Rok-kalan lasitehtaan yksityisessä kansakoulussa Viipurin lähistössä
(Johanneksen pitäjässä) ja pääsi v. 1874 n. s. Vilken alkeiskoulun
johtajaksi Viipuriin. Ohella hän vv. 1875—76 toimitti Viipurissa
sanomalehteä Ilmarinen ja v. 1881 omaa yleistajuista kirjallista
kuu-kauslehteä nimeltä Ilmiö sekä otti hartaasti osaa paikkakunnan
suomalaisiin sivistyspyrinnöihin. Kun koulu v. 1892 lakkautettin, sai
Erkko valtiolta pienen 800 mkn vuosieläkkeen. Aineellisen
toimeentulonsa vuoksi hän (1894) rupesi Käkisalmen raatimieheksi, mutta
huomasi pian joutuneensa runoilijaluonteelleen sopimattomiin oloihin. Hän
jättikin virkansa jo vuoden kuluttua ja siirtyi Helsinkiin
kirjallisiin töihin, joista leipähuolet hänet vielä kerran ajoivat käytännön
toimiin, tällä kertaa Tampereelle väkijuomain vähittäismyynnin
kontrollööriksi (1896), kunnekka taas huomasi erehtyneensä ja »osasi
palata lestillensä», nimittäin niukan leivän tarjoovaan runoiluun.
Asuttuaan aluksi Helsingissä hän (1902) rakennutti itselleen
Tuusulan järven rantamalle lähelle Aleksis Kiven kuolinmökkiä
suurehkon huvilan muinaissuomalaiseen tyyliin — kotipesän linnulle,
joka pesän valmistuttua kuitenkin lensi pois, kuten Erkko kuuluu
suruisan-humoristisesti lausuneen. Täällä suomalaisessa »kirjailija-
- m
1 Erkon^ runoilijapersonallisuutta on Valvojassa selvitellyt
varsinkin Valfrid Vasenius, laajimmin muistokirjoituksessa J. H. Erkko.
Muutamia ääriviivoja, Valvoja 1906, siv. 607—626. — Samoin Zach. Castrén
kirjoitelmassa J. H. Erkko. Runoilijan maailmankatsomuksen piirteitä, Liitto
III, siv. 1—14 (1904).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
