Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
206
sesti, koettaa kuunnella ainoaa oikeaa totuuden jumalaa, on kai
runoilijan kansallis-uskonnollinen ihanne, jota kohden hän soisi
kansansa pyrkivän. — Jumalallisen totuuden ääni, jolle Bileam on
pyhittäytynyt, vetää häntä Israelin kansan puoleen, inhimillisen
luonnon ja veren ääni vetää häntä oman »hengenheikon» Moabin
kansan puoleen, jonka »korvat ovat totuudelle tylsät». Totuuden
jumala on jyrkkä; se vaatii miehensä kokonaan: kaikki tai ei mitään!
kuten Ibsenin Brand sanoo. Mutta Bileam on sittenkin vain heikko
ihminen. Hän koettaa tinkiä vakaumuksestaan pelastaakseen uhatun
kansansa. Ja koska rakkaus on jumalasta peräisin, niin luulee hän
sen jumalalle kelpaavan. Lemmenliitolla oli Moab ja Israel
yhdistettävä toisiinsa veljeskansaksi. Mutta tämä lemmenliitto ei ollut
täysin puhdas ja rehellinen; siksi se ei kelvannut Israelin jumalalle.
Sitäpaitsi oli Bileamilta unohtunut uuden liiton ulkopuolelle Moabin
veljeskansa Midian, vaikkapa olikin juuri sen tyttären valinnut
Israelin ja Moabin siteeksi. Hänen koko suunnitelmansa, sen hyvästä
tarkoituksesta huolimatta, oli rakennettu itsekkäille inhimillisille
perustuksille; siksi se ei voinut kestää. »Pimeessä hoippuvat nyt
askeleeni», sanoo Bileam. Hän rupeaakin epäilemään koko sellaista
jumalallista totuutta, joka »tuntuu kahleelta» ja näyttää
ristiriitaiselta. Rohkeasti hän astuu midianilaisten etupäässä taisteluun
vapauden puolesta Israelia vastaan, sovittaaksensa siten
laiminlyöntinsä Midiania kohtaan. Ihminen voittaa Bileamissa, mutta tämä
voitto on hänen tuhonsa, sillä hän on pettänyt oikean
vakaumuksensa; Bileam kaatuu taistelussa.
Bileam itsekään ei siis ollut vielä kyllin kypsä oikean
jumalallisen totuuden omistamiseen, hän tarvitsi vielä kehittymistä ja
»kesyt-tyrnistä». Sitä tarvitsi myös Israelin kansa, joka tosin jo oli tiellä
totuuteen päin. Mutta sitä tarvitsi Israelin jylhä ja ankara jumalakin,
josta vasta Kristuksen kautta lopullinen rakkauden ja hyvyyden
jumalan aate oli ilmestyvä, kuten Bileam itse Israelia siunatessaan
kauniisti ennustaa. Tämä »kesyttymisen» aate, jota yksilön, kansan,
luonnon jopa itse jumalankin tulee alati itsessään toteuttaa, jotta
lopullinen totuus saavutettaisiin, on Erkon myöhemmän runouden
kulmakiviä. Runoilija lähtee siinä yksilöstä, itsestään, ja kohoaa
vaatimuksessaan jumaluuteen saakka. Mutta »kesyttymisen»
ankara tie on kaikille täynnä taistelua ja kärsimystä. Yksilö sillä sor-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
