Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
208
Erkko kai tahtoo osottaa, kuinka kirkon kangistunut dogmiusko
ei voi tyydyttää rahvaankaan henkisiä tarpeita; se koettaa itse
löytää uuden ja paremman pohjan uskonnollisille ihanteilleen.
Henkinen vapaustaistelu oikean totuuden puolesta siis alhaalla »syvissä
riveissäkin», kuten ylhäällä sivistyksen kukkuloilla. Vaikkapa Holpan
Paavo aivan realistisesti — antaen siten kertomukselle lajissaan
tarkan sivistyshistoriallisen värin — kertoo kirjavat vaiheensa,
tuntuu sittenkin siltä kuin Erkon ohjaava sormi olisi mukana.
Varsinkin kertomuksen lopussa olevat mietelmät Jumalan olemuksesta
ja ihmisen »kesyttymisestä» »maailman suuressa ja ankarassa
ke-sytyslaitoksessa» lienevät Erkon omia. Niissä ilmenee
samantapainen panteismiin vivahtava jumalakäsite kuin »Tietäjässäkin». »Isä
rakastaa yhtä rajattomasti jokaista. Hän rakastaa meissä ja meitä,
koska hän asuu meissä. Sillä jokaisessa meissä asuu Jumala ja
ihminen», sanotaan siellä. Epäilemättä Erkko on ollut iloinen näh-
■n
dessään että myös rahvaan parissa 011 ankaran sisäisen taistelun
kautta tultu samanlaiseen vapaaseen, valoisaan ja sovinnolliseen
uskonkäsitykseen kuin hän itsekin.
Kuplia on juurikuin vahvistus edelliselle. Runoilija seisoo nyt
varman elämänkatsomuksen pohjalla. Hän ei säiky dogmisankarien
vihaa, vaan lausuu rohkeasti:
Terve, syytöksien keihäät,
Teitä syleilen!
Ystävinä rintahani
Painan jokaisen.
Vaikk’ei muut kuin surma yksin
Ystäväni ois,
Vakuutuksen helmeäni
Tok’ en vaihtais pois.
Ja hän surkuttelee kauniin Veldeslaakson kansaa, jonka katolinen
kirkko on nukuttanut velttoon hengenorjuuteen:
Soittakaatte, kirkot, kellojanne,
Pois ne kansan työstä nukuttaa:
Velttona vaan taivas-armoon luottaa,
Mutta taistelunsa unhottaa. fl
Niin ei saa käydä suomenkansalle. Sen tulee astua uuden valistuksen,
edistyksen ja vapauden tielle. Valo on saatettava kaiken kansan
luo! Vanhan pohjalle on uutta luotava:
Pois raunioilta laulamasta
Ja jumaloimasi entisaikaal
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
