Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
Erkko alottaa kolmannen kehityskautensa. Sen tuloksia ovat m. m.
Kalevala-aiheiset runonäytelmät Aino, Kullervo ja Pohjolan häät,
jotka muodostavat ikäänkuin toisiaan aatteellisesti täydentävän
trilogian. Nekin ovat enemmän kauniita aatenäytelmiä kuin kiinteitä
näyttämödraamoja, täynnä hersyvää lyyrillisyyttä ja viisaan
neuvoja. Erkko seisoo niissä varsinkin Väinön ihanteellisen
sankari-haamun takana, joka kaikkialla tahtoo yhdistää voimia yhteiseksi
eduksi.
Ainossa Väinö kansoineen edustaa korkeampaa aineellisen ja
henkisen viljelyksen ja edistyksen astetta kuin Jouko ja Joukolan
väki — siis samantapainen vastakohta kuin »Tietäjässä». Hän on
ihannekuvainen »valon sankari väkevä», totuuden tuntoon päässyt
vanhus, mutta vieläkin kehittymisen ja kesyttymisen tarpeessa.
Hän näet ajaa takaa yksilöllisiä, ihmisellisiä mielitekojaan,
lemmen-haaveilujaan, ja koettaa niiden kautta samalla palvella yhteistäkin
hyvää, yhdistää Väinölän ja Joukolan heimot sopuisaan
veljesliittoon. Tähän tarkoitukseen hän valitsee Joukolan nuoren Ainon
(vrt. Bileam ja Kosbi) ollenkaan ottamatta selkoa, suostuuko Aino
mielellään ja vapaaehtoisesti hänen vaimokseen tulemaan. Naisen
vapaata valitsemisoikeutta hän ei siis ota lukuun, ollen siinä
suhteessa vielä Joukolan väen raaemmalla kannalla. Hän, vapauden
ja edistyksen sankari, pettää vapauden pyhän asian. Vasta kun
hempeä Aino sortuu oman sydämensä vapaan luontoperäisen äänen ja
vanhemmille velvollisen kuuliaisuustunteen väliseen ristiriitaan,
huomaa Väinö erehdyksensä, josta orjanaisen kovaa kohtaloa kokenut
Joukolan orjatyttö Sinikka häntä ankarasti syyttää. Samalla hän
huomaa että yksityinen onni on uhrattava yhteisonnen hyväksi.
Huumauksestaan selvinneenä, jalostuneena lausuu Väinö kansalle:
Kansa, nyt olen omasit
Kuun hopeat, päivän kullat
Ovat onnemme unelmat,
Haihtuvaiset, vaihtuvaiset.
Viljelyksen yhteistyöhön
Rientäkäämme yhteisvoiminl
Oikeastaan siis Väinö on »Ainon» päähenkilö enemmän kuin
Aino itse, joskin Aino puolestaan on taitavasti ympäröity erittäin
viehättävällä naisellisella sädekehällä ja »naiskysymys» sovitettu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
