Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdannollinen yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
19
Uusi virtaus tuli meille, kuten kaikki muukin uusi, tietysti
ulkoapäin, tällä kertaa kai lähinnä Ruotsista, jossa Heidenstam,
Fröding, Levertin ja Selma Lagerlöf olivat ankarasti nousseet aikansa
»suutarirealismia» vastaan ja itse naturalismin päämies Strindberg
alkanut hapuilla sinne tänne. Samoin oli käynyt Norjassa, jossa
Ibsen oli kaivautunut sielullisiin ongelmiin ja salasokkeloihin, ja
muuallakin länsi-Europassa. Yhteinen hyökyaalto leviää Suomeen
saakka. Uusi suunta kuvastaa jo kirjallisuuden ulkoasustakin.
Realismi oli ollut etusijassa proosan, suorasanaisen esitysmuodon
kulta-aika, sillä sehän yhdessä seikkaperäisen nykyolojen kuvauksen
kera parhaiten luontui realistisen tekotaidon vaatimuksiin. Niinpä
olivatkin 1880-luvulla alottaneet kirjailijat milt’ei yksinomaan
proosan viljelijöitä; oikeastaan vain Kasimir Leino ja osaltaan vanhasta
tottumuksesta Erkko edustivat realismia runomuodossa. Ne harvat
muut, jotka tällöin julkaisivat runokokoelmia, olivatkin, kuten
aikaisemmin olemme nähneet, vanhemman ihanteellisen suunnan
kannattajia ja ripustivat tänä runoudelle kylmänä ja kalseana
aikana kantelonsa naulaan. Mutta 1890-luvun keskivaiheilta alkaen
saavuttaa runomittainen esitys jälleen hyvin huomattavan
merkityksen; nuorimman polven kirjailijat alkavatkin tavallisesti
runomuodossa, käyttäen myöhemmin runoa ja proosaa rinnakkain. Myös
proosaan tuo uusin kirjallisuus uusia piirteitä, joista asianomaisessa
kohdassa enemmän.
Kuitenkaan ei realismi menettänyt meillä enemmän kuin
muuallakaan kaikkia valloittamiaan asemia. Se liittyi ja sulautui
melkoisesti noihin uusiin romanttisiin ilmiöihin; sen huomaa varsinkin
entisten realistien myöhemmistä teoksista. Kuvaustapa niissä yleensä
on edelleen realistinen, mutta aatepohja ja aiheet ovat useinkin
uuden suunnan vaikuttamia. Olipa edelleenkin aivan puhtaita
realisteja (kuten esim. Kalle Kajander), jotka pysyivät vieraina uusille
tuulille. Mutta siinä sivussa kaikki muutkin ulkomailla viime
vuosia esiintyneet uudet virtaukset ja kirjalliset muotiuutuudet ovat
saaneet meillä ihailijoita ja jälkituottajia. Meillähän tosiaankin
milt’ei »kaikki uudet aatteet ulkomaalta löydetään ja sieltä tänne
tuodaan, sillä omista aatteista olemme me verrattain köyhät», kuten
Juhani Aho eräässä lastussaan (»Oman onnensa seppä») myrkylli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
