Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdannollinen yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18
paremmin pääsee oikeuksiinsa. Mutta ei kansankuvauskaan jää
viljelijöitä vaille. Sillä on jo syvät perinnäiset juurensa
suomalaisessa kirjallisuudessa. Aivan viime vuosina on ilmestynyt uusia
menestyksellisiä kansankuvaajia (esim. salanimi Maiju Lassila). Ja
kuta runsaammaksi kirjallinen tuotanto meillä on käynyt, sitä
monipuolisemmaksi se on avartunut aiheiltaankin; yhä uusia aloja astuu
kuvauksen piiriin.
Realismia ja naturalismia, kylmän järjen ja järeän
todellisuuden-tarkastelun kuivaa ja karua aikaa, joka noin 1890-luvun taitteessa
oli kohonnut huippuunsa, seurasi jo 1890-luvun ensi vuosista alkaen
kaikkialla Europassa vastavaikutus. Mieli pyrkii jälleen kääntymään
taakse- ja sisäänpäin, tunteen ja sydämen puoleen, runouden ja
kauneuden lämpimille ja aurinkoisille maille. Uusi ihanteellisuuden ja
ro-mantillisuuden aika tekee tuloaan. »Realismin aurinko laskee ja
romantiikan kuu nousee taivaalle vihreänkalpeassa kuolemanvalossa»,
sanoi jo 1893 norjalainen realisti Arne Garborg, tarkastellessaan
aikansa henkisiä ilmiöitä ja nähdessään niiden äkkiä »rupeavan
kummittelemaan». Realismin ja naturalismin entisiä uljaita edustajia
vetää virta kutakin tavallaan vastustamattomasti mukaansa. Niinpä
meillä Suomessa Minna Canth v. 1895 julkaisee »Anna Liisansa»,
jossa havaitaan selvät oireet uuden virtauksen vaikutuksesta
hänenkin karuun ja kovakouraiseen realismiinsa; Juhani Aho saa v. 1897
valmiiksi »Panunsa», joka samoin on syntynyt uusien merkkien
alaisena. Samoinkuin Canthin »Työmiehen vaimo» ja Ahon »Rautatie»
sekä »Papin tytär» olivat olleet uudemman realismin ensimäiset
merkkiteokset meillä, samoin heidän yllämainitut kirjansa olivat
ikäänkuin toisen ajanjakson, uuden eli paremmin uusimman
romantiikan alkajia. Santeri Ivalo (Ingman) kääntyy samoihin aikoihin
historiallisiin romaaneihinsa, Kasimir Leino nuijasodan aikaiseen
näytelmäänsä j. n. e. Erkko taas kaivautuu Kalevalaan. Ja nuorin
kirjailijapolvi, joka astuu esiin juuri 1890-luvun puolivälissä ja
loppuvuosina, on jo alusta pitäen enimmäkseen vannoutunut uusien
tunnus-tähtien palvelukseen. Tämä romantiikka ei kuitenkaan enää ole
siinä määrin kansallista kuin entinen, vaan yleismaailmallisempaa
laatua.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
