Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
Minna Canth tunnustautui tietysti innolla näihin uusiin
vaatimuksiin; varsinkin naisen yhteiskunnallinen ja yksilöllinen vapautuminen
sai hänestä nyt kiivaan esitaistelijan. »Naiskysymys» olikin näistä
sitten Ibsenin »Nooran» päivien polttavin, olipa eräältä vähäiseltä
puoleltaan jo meillä ollut esillä 1882-vuoden valtiopäivilläkin, jolloin
niille jätetty anomusehdotus oikeuden hankkimisesta naidulle naiselle
hallita omaa työansiotaan oli jo alkuunsa talonpoikaissäädyssä tapettu.
Tämä ynseä kohtelu oli Minnalle tietysti tulta tappuroihin ja antoi
Lucina Hagmanin väitteen mukaan hänelle ensi aiheen Työmiehen
vaimon (alkujaan »Homsantuun») sommitteluun. Kirjailijatar, joka
sisäisissä taisteluissaan vielä äskettäin oli usein turvautunut
ulkomaisiin hartauskirjailijoihin, vapautuu yhä enemmän vanhoista
dogmeista ja valtiokristillisyydestä ja joutuu ankaran reformi-innon
valtaan. Tätä vapautumista edistivät osaltaan ne ulkomaiset
esteetikot, filosofit ja yhteiskunnan arvostelijat (Brandes, Taine,
Spencer, Stuart Mill, Buckle ja Henry George), joita hän kertoo (osaksi
toht. Bergbomin neuvosta) näihin aikoihin (1884) innostuneesti
lukeneensa. Sensijaan naistenvihaaja Strindberg oli hänelle kauhistus.
Totuutta löytääkseen hän tällöin kuten myöhemminkin ankarasti
sisäisesti etsi, taisteli ja mietiskeli. Naiskysymykseen liittyi
kaksinaismoraalin vastustaminen, työväen tilan parantaminen,
raittius-asia, uskonvapaus y. m. uudistukset. Aluksi hän näkyy horjuneen
vanhan ja uuden elämänkatsomuksen välillä, mutta lopuksi uusi
voitti; vuoden 1885 alussa, jolloin hänen kolmas näytelmänsä jo oli
valmis, hän kirjoittaakin: »Paljon olen muuttunut taas viime kesästä.
En enää häily vanhan ja uuden välillä. Olen täydellisesti
uuden ajan ihminen.» Kuitenkaan ei rva Canth koskaan
hyväksynyt »nuoren polven» äärimäisiä mielipiteitä; varsinkin siveellisissä
velvoituksissa olivat hänen vaatimuksensa tinkimättömät.
Näin oli kirjailijatar astunut uuteen kehityskauteen, jättänyt
taakseen romantiikan kauniit pilvilinnat. Ja kaunokirjallisestikin
eikä vain käytännöllisellä toiminnalla ja sanomalehtikirjoituksilla
(m. m. hän Valvojassa 1884 julkaisi pari ankaraa kirjoitusta
naisasiasta) hän suurten norjalaisten esikuviensa tapaan tahtoo näitä
uusia aatteita ajaa. Siten kypsyy parin vuoden kuluessa, toht.
Bergbomin antaessa auliisti neuvojaan ja opastuksiaan, hänen kiihkeä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
