Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33
Juurikuin varkain pilkistää näytelmässä jo esiin rahtunen
tendenssiä juoppoutta ja itsekkyyttä vastaan. Sukkelasuisen Hoppulaisensa,
reippaiden kohtaustensa, luistavan vuoropuhelunsa sekä
kansanomaisen kielensä vuoksi »Murtovarkaus» on yhä säilyttänyt suosionsa,
jopa nähtävästi innostanut muitakin sensuuntaisia idyllisiä
kansannäytelmiä sepittelemään, joskin paljoa vähemmällä menestyksellä.
Samantapaiset ansiot ovat kai »Roinilan talollekin» hankkineet
melkoista menestystä näyttämöllä varsinkin seuranäytelmänä.
Draamana se on edellistä teennäisempi ja epätodellisempi. Siinä
vuoros-. taan rikas talontyttö Anna ja ylväs pohjalainen renkimies Mauno,
jotka lempivät toisiaan, mutta ylpeydessään ja oikullisuudessaan
eivät tahdo sitä toisilleen tunnustaa, saatetaan perin sotkuisen
juoni-vyyhden läpi yhteen. Annetaanpa samalla erään toisenkin
päinvastaisessa suhteessa rakastavan parin (Eeron ja Ellin), jonka tielle
niinikään ensin kasataan mustia pilviä, saada toisensa, kappaleen
»teatterikonnan» ilkeän Ollin jäädessä sekä rahoitta että tytöttä.
Päähenkilöt tässäkin ovat sovinnaisimmin kuvattuja; sensijaan
monet sivuhenkilöt, varsinkin Hoppulaista suuresti muistuttava
huoleton Matti sekä perikuvallinen juoruakka Sillankorvan Sanna
ovat eloisia, reippaasti piirrettyjä ilmiöitä.
Näissä näytelmissään oli Minna Canth pääasiassa osottautunut
taitavaksi kansanelämän ja teatterinvaatimusten tuntijaksi, jolla oli
sekä silmää että korvaa ja näppärä draamallinen rakentelu- ja
ku-vaamiskyky. Mutta näihin hän ei vielä ollut valanut omaa sisintä
itseään, taistelevaa minäänsä; se pääsi oikeuksiinsa vasta hänen
seuraavassa tuotannossaan. Eihän näet oltu meillä, Runebergin
ja Topeliuksen rauhaisassa maassa, vielä totuttu kuulemaan karvaita
elämäntotuuksia kaunokirjallisessa muodossa; saarnastuoli ja
sano-misto saivat, mikäli voivat ja tahtoivat, pitää niistä huolta.
Tässä tuli ulkomainen kirjallisuus Minna Canthille
vapauttajaksi. Naapurimaissamme, Skandinaviassa, oli jo esiintynyt useita
kirjailijoita, joukossa pelottomia naisiakin, jotka kaunokirjallisesta
varsinkin näytelmän ja kertomuksen muodossa, olivat ruvenneet
ankarasti ravistelemaan aikansa ummehtunutta yhteiskuntaa.
Ibsenin ja Rjörnsonin tendenssinäytelmiä oli jo näytelty ja käännetty
suomeksikin ja mielipiteitä oli niiden johdosta vilkkaasti vaihdettu.
12. 952 — 3
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
