Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
36
»Laki ja oikeus» on tullut Riston avuksi; siksipä sidottu Homsantuu
huudahtaakin myrkyllisesti: »Teidän (s. o. miesten) lakinne ja
oikeutenne, ha, ha, ha, — niitähän minun pitikin ampua!» Risto kyllä
saa tällä kertaa rukkaset, mutta lohduttautuu helposti lähtemällä
kapakkaan.
Riston ja Topon niskoille on tekijätär tässä purkanut kaiken
naisellisen ja siveellisen katkeruutensa miessukua ja heidän
yhteiskuntaansa vastaan. Johannasta ja Homsantuusta on taas tehty
sorretun naissuvun marttiirat. Vörskyn herrasväki edustaa
sydämettömiä »parempiosaisia». Näin ovat vastakohdat kärjistetyt
huippuunsa, ja voimallista vauhtia, kaikessa realistisessa
alastomuudessaan, rientää toiminta näytös näytökseltä eteenpäin, osottaen
tekijättären täysin hallitsevan draamallisia ilmaisukeinoja.
Kuitenkaan ei tarkkaavalta lukijalta jää huomaamatta, että kappaleessa
sittenkin 011 paljon liioiteltua, paljon pelkästään
»mielenkiihotukseksi laitettua», kuten tekijätär itsekin myöntää, nähtyään
luomuksensa näyttämöllä. »Kappale ei sisällä elämän totuutta»,
hän itse siitä aivan oikein sanoo; eikä ihme, sillä olihan hän
pannutkin siihen »omaa sieluaan», nähnyt asiat oman suurennuslasinsa
vahventamina. Yksityistapauksen, jollainen kyllä voi
todellisuudessa sattua, hän arvelematta yleisti koko yhteiskunnan
vertauskuvaksi ja joutui siten helposti ampumaan yli maalin. Silloin ei
tietysti ollut varaa syventyä tarpeeksi henkilöiden sielullisiin
motiiveihin ja luonteiden yksilöisyyteen; täytyi asettaa kaikki esiin
valmiina puhumaan ja toimimaan tekijättären tarkoitusten mukaisesti,
vaikkapa nuo puhetorvet eivät edellytyksiltään siihen oikein
soveltuisikaan. Niinpä tuntuu esim. koko Homsantuun osuus, joka kyllä
itse asiassa on näytelmän draamallisesti keskeisin, vartavasten
tehdyltä, epätodelliselta. Samoin näyttää kummalliselta, miten sekä
Johanna että Homsantuu niin riippuvat kiinni kehnossa Ristossa,
peittäen ja silitellen hänen vikojaan. Tekijätär tietysti lukee
tämänkin seikan yhteiskunnan syyksi, koska se muka väärillä
katsantokannoillaan on turmellut naistenkin arvostelukyvyn, mutta
vakuuttavalta tämä todistelu ei suinkaan tunnu. Taiteellisista heikkouksista
huolimatta tämä näytelmä kuitenkin kirjallisestikin oli parasta
mitä meillä sitten Kiven päivien oli suomeksi kirjoitettu, uuden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
