Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43
kohtain ulkonaisesta tarkastelusta vähitellen tarkastelemaan ihmistä
sinänsä ja hänen omia sisäisiä puutteitaan. Yhteiskunnallisen
vapau-tusvaatimuksen ja uudistuksen sijaan hänelle alkaa selvitä yhtä
tärkeänä yksilöllinen, sisäinen vapautumisvaatimus, Ibsenin
sisäisesti aatelinen ja Tolstoin sisäisesti uudistunut ihminen. Hän omien
sanojensa mukaan »sai vapaamman ja selvemmän käsityksen
elämästä», hän »muuttui katselijaksi». Kauan hän ei kuitenkaan
viihtynyt pelkkänä toimetonna katselijana; terve luonto vetää jälleen
kirjailijattaren työhön ja toimintaan.
Sovinnollisempi elämänkatsomus lyö leimansa hänen kirjallisiinkin
tuotteihinsa. Hän siirtyy kolmanteen kirjalliseen kehityskauteensa,
jossa kyllä tuntuu selviä maininkeja edellisestä kuohunnasta, mutta
paljoa rauhallisempina kuin ennen. Tekijätär ei enää itse saarnaa,
vaan antaa kuvauksen vaikuttaa etupäässä omalla sisäisellä
tehollaan. »Paljastusten aika on mennyt, tunnustusten aika tullut», hän
itse myöhemmin (Järnefeltin »Heräämiseni» johdosta) lausuu tästä
koko ajanjaksolle yleisestä käänteestä.
Ensimäisenä merkkinä tästä uudesta murroksesta on toht.
Bergbomille omistettu perhedraama Papin perhe, jonka hän
Bergbomin ohjeiden avustamana valmisti v. 1890 ja jota sitten seuraavan
vuoden alussa hyvällä menestyksellä näyteltiin (ilmestyi painosta
1891). Se hänelle hankki takaisin suuren osan siitä suosiosta,
varsinkin »nuorten» yksimielisen ihailun, jonka hän edellisillä räikeillä
tuotteillaan oli menettänyt. Jyrkistä vastakohdistaan huolimatta
näytelmässä tällä kertaa on sovinnollinen loppu; vastapuolet
koettavat rehellisesti ymmärtää toisiaan. Aiheena on »vanhan» ja »nuoren»
polven periaatteellinen yhteentörmäys kuopiolaisessa pappisperheessä
— siis yhteen polttopisteeseen koottuna koko silloinen
»sivistystaiste-lumme», jossa juuri papisto etusijassa edusti vanhoillisuutta. Eikä
tekijättären kai tarvinnut kaukaa alkuaihelmaa hakea, olihan
sentapaisia hänen omassa tuttavapiirissäänkin. Valtiokirkollista
vanhoillisuutta edustaa näytelmässä ankara voiman ja vakaumuksen
mies, pastori Valtari, joka ei tunnusta nuorten pyrintöjä enemmän
kuin naisten sananvaltaa; »nuoren polven» vapaamielistä
ajatuskan-taa edustavat hänen hieman hatarasti intoileva ylioppilaspoikansa
Jussi, sovinnollisempi ja syvällisempi tyttärensä, jatkolainen Hanna,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
