Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
44
sekä vilkas ja pirteä, ulos maailmaan haluava nuorin tytär Maiju.
Äiti taas 011 noita hiljaisia, alistuvia miehensä ja perheensä
palvelijoita ja välittäjiä. Ristiriita isän ja lapsien välillä kärjistyy niin
tiukalle, että Jussi, jonka isä hylkää, lähtee Hannan kanssa kotoaan
Helsinkiin ansaitsemaan omalla työllään leipänsä, ja sinne saapuu
pian jälestä — isänsä uuteen leninkiin antamat rahat matkarahoiksi
käyttäen — nuorin sisarus Maiju teatteriin tarjoutumaan.
Pelastaakseen edes nuorimman lapsensa turmiosta rientää Valtari Maijun
perästä Helsinkiin ja pelästyttää uhkaavalla käytöksellään juuri
loistavasta koenäytännöstään palaavan Maijun puolikuolleeksi.
Silloin vasta huomaa Valtari menneensä liian pitkälle. Hannan sanat:
»Jumala ei pakoita ketään») selviävät hänelle ja hän avaa sylinsä
sovintoon ja ymmärtämykseen. Ja kun Jussi innokkaasti huudahtaa:
»Vapaus, se on aina pääasia», osottaa Hanna, lausumalla
loppusanoiksi: »Eipäs olekkaan, Jussi! Eipäs ole kuin rakkaus», ettei
pelkällä sisällyksettömällä vapausintoilulla pitkälle päästä. — Hannan
siis etusijassa on voitto; hänellä on vähässä sisällystä paljoa
enemmän kuin Jussin koko nuorekkaassa, onton mahtipontisessa
kiivailussa. Lujan pastori Valtarin kääntymys tuntuu hänen
edellytyksiinsä verrattuna kyllä liian äkilliseltä ja vain pelästyksen ynnä
isänrakkauden puuskan hetkellisesti aiheuttamalta, taatakseen
oikein pysyvää kannan muutosta, mutta olihan molemminpuoliseksi
voitoksi jo hetkellinenkin toistensa ymmärtämys; siitähän voi
Hannan osottamaa rakkauden tietä sueta pysyväkin toistensa
vakaumusten kunnioittaminen.
»Papin perheellä» voittamansa suomenmielisten suosion rva
Canth jälleen suuressa määrin kadotti, kun sepitti seuraavan
näytelmänsä Sylvin alkuperäisesti ruotsiksi ja antoi sen v. 1893
ruotsalaiselle teatterille näyteltäväksi. Tosin hän siitä kohta laati ja
painatti suomalaisenkin laitoksen. Tämä omituinen täyskäännös, jota
rva Canth ei itsekään näy osanneen oikein selittää, oli kai osaltaan
ikäänkuin vastalause »vanhain fennojen» ja heidän johtamansa
Suomal. teatterin edustamaa kantaa vastaan, myöhäistä kostoa »Kovan
onnen lapsien» esittämisen alkuunsa tyrehyttämisestä. Suomal.
teatteri oli muka »loukannut» häntä monesti, samoin Finland ja
myöhemmin Suometar. Myös G. von Numersin ja Suomal. teatte-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
