Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47
sulhaselle. Tietysti aiottu naimisliitto nyt purkautuu, mutta näön
vuoksi tahdotaan viettää jo päätetyt kuuliaiset. Anna Liisa on
suuressa sielun tuskassa, epätoivon partaalla, kunnes äidin
satunnainen lause: »Rukoile, että Jumalan pyhä henki valaisee mieltäsi»,
yht’äkkiä selvittää hänelle, miten hänen tuli hankkia itselleen
täydellinen sisäinen ja ulkonainen sovitus. Juhlapuvussa hän astuu
kuuliaisvieraiden keskelle, tunnustaa Jumalan armoon turvautuen
julkisesti rikoksensa ja lähtee iloisena, keventynein mielin kärsimään
yhteiskunnallista rangaistustaan, hänen rikoksensa alkusyyn Mikon
luikkiessa vapaana joskin hieman nolona tiehensä.
Epäilemättä kirjailijatar tällöin on lukenut Tolstoita, varsinkin
tämän järisyttävää talonpoikaisnäytelmää »Pimeyden valta», johon
»Anna Liisa» aiheeltaan ja perusajatukseltaan suuresti vivahtaa.
Tosin hän jo v. 1888 kirjeissään ohimennen mainitsee ajattelevansa
»lapsenmurhaajan psykologiaa» ja käyneensä sitä varten
vankilassakin, mutta näytelmän aihe ja juoni selvisi hänelle nähtävästi
lopullisesti vasta sitten kuin hän oli tutustunut Tolstoin mainittuun
näytelmään ja Kuopion laulujuhlassa 1891 palkittuun Kauppis-Heikin
kansannovelliin »Kirottua työtä», jota rva Canth itse kehuu
»kerrassaan hyväksi». Onhan näet mainitun novellin päähenkilö myös
nuori, kokematon talontytär Anna Liisa, joka vietellään aivan
samantapaisissa olosuhteissa. Kuitenkin on rva Canth omavaraisesti
muodostellut tämän monesti käytetyn aiheen ja luonteensa mukaisesti
siihen sovittanut melkoisen annoksen naiskysymystä ja
yhteiskunta-arvosteluaan, vaikkapa kai etusijassa onkin tarkoittanut tyynesti
kuvata Anna Liisan sielullisia tuskia. Mies, Mikkohan, on tässäkin
oikeastaan kaiken pahan alku, itsekäs viettelijä, jota yhteiskunta
ei sittenkään laeillaan pysty rankaisemaan. Nainen yksin saa kärsiä
sekä sisäiset että ulkonaiset rangaistukset. Mutta kai siinä on
varoitus vanhemmillekin pitämään parempaa huolta tyttäriensä
kasvatuksesta, etteivät nämä ymmärtämättömyydessään joutuisi
ensimäi-sen viettelijän uhriksi. — Taiteelliselta rakenteeltaan tämä
3-näy-töksinen näytelmä on tekijättärensä eheimpiä, ehkäpä ehein ja
kiintein. Kuitenkin itse loppukäänne ■— Anna Liisan tunnustus —
tuntuu hieman äkilliseltä ja heikosti perustellulta eikä vaikuta
ollenkaan niin valtaavasti kuin Tolstoin Nikitan tunnustus, jonka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
