Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48
hän omantuntonsa pakoittamana tekee silloin kuin hänellä
rikoksensa tähden ei ulkonaisesti enää ole mitään pelättävänä. Samoin
uljaan ja ripeän Mikon rinnalla Anna Liisan sulhanen Johannes
Kivimaa tuntuu kovin verettömältä maitovasikalta. Myös tuntuu
oudolta että Anna Liisa on voinut niin visusti salata raskautensa
ja sen seuraukset. Pienistä heikkouksistaan huolimatta tämä
näytelmä on toki paraita alkuperäisiämme ja onkin saavuttanut
ansaitsemansa menestyksen näyttämöllä.
Viimeisten suurempien näytelmiensä lomassa rva Canth
kirjoitteli muutamia seuranäytelminä suosittuja pikkukappaleita ja
katkelmia suurempiin. Sellaisia ovat näppärästi kyhäilty
ilveily-mukailu Hän on Sysmästä (1893), spiritismiä ja henkien manausta
ivaileva Spiritistinen istunto (1894), joka puolestaan vivahtaa
Tolstoin pilanäytelmään »Valistuksen hedelmät», missä myös ivataan
spiritismiä, bakteriologiaa y. m. s.,1 sekä novellista Kotoa pois
muodostettu samanniminen pikkukomedia (1895). Katkelmiksi jäivät jo
Murtovarkauden jälkeen alettu Kauppaneuvos Toikka (aiheena
murhapoltto, alkuaan Kiljanderin hylkäämä aihe) ja edellä mainittu
Agnes (painetut julkaisuun »Suomalainen näyttämö» 1897).
Minna Canth oli Aleksis Kiven jälkeen meillä ensimäinen
todella draamallinen kirjailija, jonka näytelmien yleensä taidokas sekä
ulkonainen että sisäinen rakenne, erinomaisen draamallinen
vuoropuhelu, elävä havainnollisuus ja sattuva henkilöitsemistaito
takaavat hänelle ainiaaksi merkkisijan suomenkielisen näytelmän
historiassa. Tosin toht. K. Bergbom neuvoillaan ja ohjeillaan on
epäilemättä paljon kehittänyt ja koulinnut rva Canthin draamallista ja
tyylillistä aistia — »minun on koko kehityksestäni Teitä
kiittäminen» kirjoittaa rva Canth itse v. 1892 toht. Bergbomille; tosin hän
sekä aatteellisesti että tekotaidollisesti on ottanut paljon oppia
norjalaisilta mestareilta, varsinkin Ibseniltä, mutta hänellä itselläänkin
oli epäämätön luontainen draamallinen kyky. Senhän huomaa
helposti hänen novelleistaankin, joissa vallitsee läpeensä draamallinen
pirteys, nasevuus ja vauhdikkaisuus. Myös novellinkirjoittajana
1 Mainitusta näytelmästä oli kuopiolaisessa Uudessa Kuvalehdessä
v. 1892 Martti Wuoren kirjoittama selostus.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
