Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
50
Muita tendenssinäytelmäin kirjoittajia.
Minna Canth sai pian nuorekkaita draamallisia seuraajia, jotka
samoin innokkaasti, jopa mestariaan rajumminkin, heiluttivat
kirpeän paljastetun ja arvostelun ruoskaa. Mainittavin heistä on
inkeriläissyntyinen
M a 11 i K u r i k k a, joka kuitenkin myöhemmin on
saavuttanut kuuluisuutensa aivan toisilla aloilla, nimittäin innokkaana
sosialistina ja maailmanparantajana, suomalaisten ihanneyhteiskuntain
perustajana ja johtajana Amerikassa y. m. s. puuhissa. Kurikka
(syntynyt Tuuterissa 24 p. tammik. 1863, vauraan inkeriläisen
talok-kaan poika) rupesi, tultuaan 1881 ylioppilaaksi, silloisen kirjallisen
kevätinnostuksen viehättämällä kynäilemään, saavuttaen
näytelmällisillä taipumuksillaan toht. Bergbomin huomion. Hänen esikoisensa
v:lta 1884 olivat pieni Kiljanderin malliin sepitetty ilveily Ihmekös
luo ja nelinäytöksinen inkeriläinen kansannäytelmä Viimeinen
ponnistus, joka nuorelle tekijälleen tuotti paljon ansaittua kiitosta.
Sen aihe on Inkerin suomalaisen kansan elämästä, maaorjuuden
lakkautuksen ajoilta, jolloin aateliset maanisännät tekevät
»viimeisiä ponnistuksiaan» saadakseen maaorjuuden pysytetyksi, ja
talonpojat puolestaan lakkautusta voitontoivoisina odottavat. Tosin
näytelmä taiteellisesti katsottuna on heikonpuoleinen — varsinaista
pääjuontakaan siinä ei ole, jollei sellaisena pidetä venäläissyntyisen,
lopussa aatelismies Kosminin pojaksi tunnustetun Andrein rakkautta
talonpoikien johtomiehen Roposen tyttäreen Anniin ja siihen
punoutuvia kansallisia ja uskonnollisia ristiriitoja — mutta eloisana ja kai
pääasiassa todenmukaisena, joskohta liiaksikin kansatieteellisenä
vieläpä romanttisesti koristeltuna kuvauksena Inkerin suomalaisten
elämästä ja ponnistelusta aatelisten sortoa vastaan (vrt. Schillerin
»I elliä»> ja Kramsun hist. ballaadeja) se epäilemättä, varsinkin juuri
tuon suuripiirteisen taustansa vuoksi, on asetettava Minna Canthin
ensimäisten kansannäytelmien edelle.
Tässä esikoisteoksessa jo tuntui hieman tendenssiä yläluokkaa
vastaan, mutta vasta näytelmät Aili (1887) ja Äärimmäisessä ta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
