Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
57
kansankuvaukset vetivät häntä aiheellisesti kansankuvailun alalle.
Ja Reijosen kansanomaisia kertoelmia oli samoin jo ilmestynyt tietä
näyttämään. Samana vuonna tuli julki (K. V. Seuran kalenterissa)
hänen pieni mestari jutelmansa Siihen aikaan kun isä lampun osti,
joka oli saanut osakuntapalkinnon. Seuraavana vuonna 1884
ilmestyi samassa kalenterissa helsinkiläisjutelma Kello ja yhteen kirjaan
painettuina kertomukset Kievarin pihalla ja Muudan
markkinamies sekä erikseen hänen ensimäinen suurempi, myöhemmin milt’ei
klassillisen arvon saavuttanut kertomuksensa Rautatie. Tällöin hän
vasta rupeaa vakituisesti käyttämään kirjailijanimeä Juhani Aho,
varustettuaan aikaisemmat kynäelmänsä minkä milläkin
nimimerkillä (J. S—n, Jussi y. m.).
Nämä Ahon esikoiset ovat vielä vanhan kotoisen realismimme
jatkajia, jotka oikeastaan vain erinomaisen pikkupiirteinen
kertomis-ja kuvaamistapa, missä pienimmätkin asiat on milloin hartaudella,
milloin hymyilyllä havaittu ja paperille pantu, melkoisesti erottaa
edeltäjistään. Sellaisia tuiki realistisia, mehevällä huumorilla
höystettyjä jutelmia ovat varsinkin tuokiokuvat Kello ja Kievarin
pihalla sekä salolaiskuvaus Rautatie, joissa itse aihetta ei ole juuri
muuta kuin siteeksi, mutta joissa Aho on niin mestarillisesti osannut
»tehdä tikusta asiaa» sekä pitkältä että leveältä, että lukija häntä
mielellään seuraa kaikkien noiden koukeroiden ja soukeroiden läpi.
Niissä Aho tai oikeammin Ahon silmä ja kynä nauttii pelkästä
näkemisen ja kirjoittamisen virkeästä mielihyvästä. Uudesta kellostaan
ylpeä mutta luonnostaan arka, vasta oluen rohkaisema oppipoika;
laiska ja röyhkeä kievarinisäntä ja hänen helteinen pihamaansa;
pappilassa kuulemaansa outoa rauta tietä koko pitkän lumisen talveiT"
ajatuksissaan kuvittelevat salomökin yksinkertaiset asujat Matti
ja Liisa ja heidän kesäinen jaikamatkansa rautatietä näkemään —
kaikki tämä on havaittu, kuvattu ja kerrottu todellisella taiteilijan
mielihyvästä kutiavalla ilolla ja antaumuksella, joka täysin korvaa
itse aiheiden ja sisällyksen mitättömyyden. Yhtäläinen ilo ja antau-""
mus leimaa myös tuota oivallista lampunostotarinaa, joka yhdessä
»Rautatien» kanssa samalla on soma sydänmaalainen sivistyskuvaus,
kertomus uusien aineellisten sivistysvälineiden vaikutuksesta
salolaisten mieliin. (Henkisen valistuksen tunkeutumista sydänmaahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
