Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
63
Melkeinpä ihmetyttää, että Elli juuri hänestä tekee lempensä ja
unelmiensa ihanteen. Oikeastaan pastori Aarnio kaikessa
kömpelyydessään tekee sittenkin rehdimmän vaikutuksen kuin tuo itsekäs,
hienosteleva ja teennäinen gentlemanni.
Näin on Aho kohonnut kirjallisen taiteensa kukkuloille,
osot-tautunut eteväksi mielialojen, sieluntilojen ja luonnonkuvien
maalaajaksi sekä itsetietoiseksi tyyliniekaksi, joka kielestään oli
vähitellen siistinyt pois ne hutiloimiset ja murteellisuudet, jotka hänen
esikoisiaan haittasivat. Aiheellisesti hänen teoksensa tosin eivät
tarjonneet mitään uusia, kohottavia elämänarvoja, sillä niiden
päähenkilöt ovat tavallisimmin toistensa uusintoja, melkoisesti
voimattomia, ryhdittömiä, sisäänpäin kääntyneitä luonteita, ja heidän
elämäntarinansa alakuloisia, särkyneisiä. Mutta Aho on siinä suhteessa
nähtävästi pysynyt uskollisena omalle itselleen; nuo henkilöt
elämäntarinoineen ovat epäilemättä heijastuksia hänen omasta
elämänkatsomuksestaan. »Suurelle yleisölle» tällaiset ihmiset ja tarinat
olivat kai melkoisesti outoja ja yhdentekeviä, jopa siveellisessä suhteessa
moitittavia; nehän kuuluivat etusijassa vain kaunosielujen ja
tunnel-maihmisten tajunta-alaan. Senpätähden vanhoillisempi arvostelu
pitelikin Ahon teoksia verrattain ankarasti, nähtävästi
ymmärtämättä niiden omaa yksilöllistä erikoisuutta. Ahon piti muka
kirjoittaa ryhdikkäämmin, antaa kansalleen innostavampia,
avartavampia elämäntuntoja.
Yksimielinen oli sensijaan ihastus, kun Aho jo v. 1891 julkaisi
ensi kokoelman lyhyitä kertoelmia ja kuvailuja, Lastuja, alottaen
siten kirjallisen tuotantonsa ehkä luonteisimman ja »ahomaisimman»
ilmiön. Vasta »lastuillaan» Aho astuu suuren yleisön tietoisuuteen,
kansansa mielikirjailijaksi. Niissä hänen kirjailijaluonteensa eri
puolet vasta pääsivät vapaasti ja välkeästi läikehtimään.
»Lastuja» hän oli hiljakseen jo ennenkin »vuoleksinut» suurempien
töiden lomassa ja niitä silloin kuten myöhemminkin ensin
tilapäisesti painattanut minkä mihinkin julkaisuun. Varsinaisen
lastu-sarjan alkajana voidaankin pitää 1889 ilmestynyttä vihkosta pieniä
(luonnon) Kuvauksia, joita myöhemmin tapaamme uudelleen
painettuina oikeissa »lastuissa». Toinen sarja, Uusia lastuja, seurasi
jo 1892, kolmas 1896 ja neljäs 1899. Viidenneksi sarjaksi hän 1904
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
