Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
62
eikä ymmärrä vaimonsa sisäistä kärsintää, hänen onnensa on
täydellinen, kunhan Elli pysyy kauniina ja on hyvä emäntä. Sattuupa
silloin heille kesävieraaksi Ellin tyttöunelmien utuinen ritari,
silloinen ylioppilas, nykyinen maailmata matkannut, kirjallista
väitöskirjaa hommaileva maisteri Olavi Kalm. Ellin vanhat
lemmenhaa-veet leimahtavat, Kalm aikansa ratoksi osanottoisesti vastaa niihin,
ja molemmat hipaisevat >>temppelinharja»-matkallaan suhteessaan
aviorikoksen rajoja. Mutta siinä Elli pidättyy; hän ei tahdo pettää
miestään. Kalm taas ei tyytyisi pelkkään haavelempeen; hän
tahtoisi »kaikki tai ei mitään». Niinpä Elli jää raukeana, alistuneena ja
pettyneenä jatkamaan ilotonta elämäänsä, Kalmin lähtiessä
verrattain kepein mielin tiehensä, mahdollisesti uusia sydämiä murtamaan.
Kesäinen idylli on saanut samantapaisen särkyneisen lopun kuin
»Helsinkiin» ja »Yksin» kirjoissakin, proosa astunut jälleen runouden,
realismi romantiikan sijaan, kuten on elämän tavallinen meno.
Tämä mutkaton kesätarina on puettu kuviksi, sanoiksi ja
tunnelmiksi erittäin herkällä kynällä; varsinkin Ellin erilaiset mielialat
valokuvautuvat taiteellisesti kohoavassa asteikossa pienimpinekin
väreineen. Tarinan taustaksi ja säestäjäksi on Aho mestarillisesti
kuvannut Suomen tai oikeammin pohjois-Savon kesäisen luonnon
hymyi-levine järvineen, lahtineen, saarineen ja kukkuloilleen, joilta
väl-keät näköalat avartuvat. Tuskinpa lieneekään Suomen kesän
tunnelmallista suloa ja kaihoisaa kauneutta koskaan kuvattu
tajuisem-min ja runollisemmin kuin tässä kirjassa. Luonto ja ihmiset sulavat
siinä mielialoineen (vrt. esim. Ellin ja Olavin idyllinen onkiretki
tyynenä kesäisenä iltana ja matka »temppelin harjalle») mainiosti
yhteen ikäänkuin täydentäen toisiaan. Juuri kesäisen luonnon
kirkkaana kuvauksena tällä kirjalla mielestämme on ansiokkain arvonsa,
sillä itse tuo lemmentarina semmoisenaan on jotensakin kelmeä ja
mitätön. Ellihän on sama sisällyksetön haaveilija ja tuulentupailija
kuin ennenkin. Vieläpä hänen lempensäkin Olaviin on oikeastaan
vain haaleaa »platoonista» haavelempeä, jolle on kylliksi pelkkä
tietoisuus Olavin unelmoidusta vastalemmestä; Ellissä on paljon
keskiaikaista romantillista linnanneitiä. Olavi on samoin jotensakin
veretön, ryhditön ja luonteeton ilmiö, kesäinen tyhjäntoimittaja, jolle
Ellin omistaminen tai kadottaminen on kai verrattain yhdentekevää.
V
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
