Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
joka Ahon kynästä alkaa elää vanhoine veräjineen, latoineen,
niit-tyineen, lampineen, metsineen ja muine salaperäisyyksineen; sinne
houkuttelee häntä somasti kiemurteleva, muistojaan puheleva,
näkö-alojaan näyttelevä Metsäpolku; sinne Synkän korven sydämeen,
kauas Maanselän aarniometsiin, hän painautuu ikäänkuin kulttuuria
pakoon uneksimaan olevansa oma esi-isänsä, erämaan suomalainen
alkuasukas mahtavan, koskemattoman luonnon helmassa, jossa Sara
erämies muinoin yksinään asusti saloja halliten (Korven kosto), jossa
ikivanha Isien puu vielä pyhänä kohoaa vaaran laella. Kaihomielin
hän katselee kuinka ruma höyryalusten »rykiranta» on hävittänyt
soleiden kirkkoveneiden idyllisen ja puhtaan Vanhan valkaman.
Vanha on Aholle pyhää, sitä ympäröi runouden hohde; uusi aika
höyryineen ja sähköineen 011 kovin proosallinen, arkipäiväinen.
Siksipä myös Kotoinen kylyni vanhassa sammaltuneessa saunassa,
jossa vielä sirkat sirittelevät, tuntuu hänestä vasta oikealta kylvyltä,
missä »mieron (= maailman) tahrat peseytyvät kokonaan pois sekä
ruumiista että sielusta». — Luonnonkuvauksiin liittyvät Suomen
eri vuodenaikoja ja niiden Ahossa herättämiä herkkiä mielialoja
(Kevään kevät, Juhannus, Syyskuun kesä, Syysmyrsky, Tervetuloa,
talvinen pimeä, Joulu y. m.) kuvailevat lastut, joihin hän on valanut
saman kaihomielisen pohjatunnun kuin edellisiinkin.
Oman lasturyhmänsä muodostavat Ahon monet muistelmat ja
pienet ihmis- ja elämänkuvat. Ne alkavat kouluvuosista
(Koulu-muistoja, Rakkauden kirje, Salaperäinen tarina, Eräs urotyö, Nuoruuden
unelma), joiden runolliset haaveet »maailman kylmissä viimoissa
väristessä» kyllä olivat karisseet pois, mutta joita myöhemmin
loh-dutuksekseen muistelee, sillä »nuoruuden unelmat ja lapsuuden usko
eivät sentään milloinkaan kulu kokonaan pois». Useita puolittain
humoristisia, puolittain surullisia kuvia hän tarjoo meille
rappeutuneista taiteilija- ja ylioppilasmaailman edustajista (Mennyttä kalua,
Vanha muisto, Hyppäys toiseen maailmaan, Viimeinen ponnistus y. m.).
Tämän maailman kanssa tekemisissä ovat myös köyhä, ahertava
helsinkiläinen Ruokarouva ja toiveissaan pettynyt Hanna-neiti.
Tähän on aikoinaan kuulunut nuorekas, läpeensä ihanteellinen,
kansallisen kevään aikuinen Nuori sielu, joka ei Matti Kariniemen
tavoin ole kansallisessa innostuksessaan (»Hyppäys toiseen maailmaan»)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
