Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
68
sen pelko, Laululintuja). Monet eläinlastut ovat samalla allegorisia,
esittäen vertauskuvallisesti väkeväin ja heikkojen kansain ja ihmisten
välisiä suhteita, varsinkin väkeväin sortohalua (esim. Härkä ja
muurahaiset, Elukoita laitumella, Kokko ja kokon poika y. m.). Useat
niistä liittyvät tendenssiltään läheisesti Ahon varsinaisiin
isänmaallisiin, »katajaisen kansan» lastuihin, joista niistäkin monet ovat
vertauskuvallisia, Suomen ja Venäjän välisiin suhteihin kohdistuvia
(esim. Isäntä ja mökkiläinen, Idän halla, Katajainen
kansallisuutemme, Kurjalan rannalla, Niemen äijä, Korpelan ukot), toiset taas
sisältävät tendenssiä maastamuuttoa, kieli- ja puolueriitaa y. m. s.
vastaan (esim. Vanha ukko puhuu, Valtiollinen itsemurha, Kuntakokous),
toiset ovat isänmaallisesti rohkaisevia, runollisia kuvia (Sammuta
sinä, minä sytytän, Laulaen, Suomen lippu y. m.). Isänmaallisissa
lastuissaan Aho Erkon rinnalla esiintyy maansa mielialojen tulkkina
ja rohkaisijana. Ja monissa painoksissa levisivätkin nämä lastut,
joiden taiteellinen arvo monesti on niiden isänmaallista arvoa
melkoisesti pienempi, kylvämään pimeänä aikana valoa, toivoa ja
rohkeutta suomalaisten mieliin.
Muutamissa lastuissa (Teatterista tultua, Suurin totuus, Kuvain
kumaria ja y. m.) Aho syventyy erityisiin elämänkysymyksiin ja
sielullisiin ongelmiin, osottaen niissä avaraa, ennakkoluulotonta
ymmärtämystään. Niistä 011 huomattava varsinkin Teatterista tultua
(v:lla 1891), missä hän tekee eräänlaisen taiteellisen
uskontunnustuksen, myöntäen tällöin jo realismin ja romantiikan (ihanteellisuuden)
yhtä oikeutetuiksi, sillä molemmat suhtautuvat elämään ikäänkuin
aamu- ja iltapäivät, aret ja sunnuntait. Ja elämähän on muutenkin
ilmiöiltään ääretön; tätä äärettömyyttä runoilija ja taiteilija
puolueettomasti, ymmärtämyksellisesti kuvatkoon ja heijastelkoon.
Tekotaidollisesti olivat Ahon »Yksin», »Papin rouva» ja »Lastut»
hänen realistisen taiteensa huippu, mutta aiheellisesti oli niissä tuon
tuostakin pilkistänyt esiin herkkämielinen romantikko. Ajan
kirjallinen virtaus kulki paraillaan romantiikkaan päin, eikä Aho, jonka
luonteessa jo alun pitäen nähtävästi oli iso annos romantikkoa,
voinut pysyä sille vieraana. Lisäksi vielä maa ja kansa ikäänkuin odotti
Aholta jotakin suurempaa, »kansallisempaa» luomaa kuin mitä
siihen saakka oli saatu. Niinpä Aho, jota menneisyys runollisine hoh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
