Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
71
tunnu erityisesti ihailevan papinkaan uskoa ja toimintaa, vaan
lähinnä hänen sydäntään näyttää olevan Panun setä, vanha arvokas
Jorma, rauhallinen runonlaulaja, luonnonpalvelija ja metsänkävijä.
Hänet Aho on pannut ihannoidusti edustamaan otaksuttua ikivanhaa,
sanan ja hengen voimaan luottavaa Väinämöisen pakanuutta,
kalevalaista ihanneuskontoa, jonka Panun taikatemppuileva ulkonainen
uskonmuoto oli muka kokonaan turmellut. Tässä Aho nähtävästi
on antanut kalevalaisille kauneushaaveilleen liian suuren vallan, sillä
tuskinpa Jorman edustamaa ihanteellista pakanuutta lienee koskaan
tavattu puhtaana muualla kuin kalevalaisten runonlaulajani ja
Lönnrotin mielikuvituksessa. Muutenkin näyttää Kalevala melkoisessa
määrässä olleen se kantakirja, jonka pohjalle Aho on »Panunsa»
rakentanut; kalevalaisia aihelmia, kuvia ja runosäkeitä vilahtelee
tuon tuostakin ohitse. Tietysti tämä kaikki vain osottaa, kuinka
Aho nyt on siirtynyt vahvasti kansallisromanttiselle pohjalle ja siinä
asian luonnon mukaisesti ensinnä kaivautunut Kalevalaan. Saman
ilmiönhän olimme ennen jo Erkossakin huomanneet. —
Epäkiitolli-simman osan on saanut näytelläkseen vouti, muita päähenkilöitä
sovinnaisempi romaani-ilmiö, joka on edustavinaan 1600-luvun
raakaa, mistään välittämätöntä ja itsekästä virkamiesluokkaa.
Varsinaisesti romanttisena aineksena on Jorman ystävän, nuoren ja
uljaan erämiehen Karin ja Panun sukulaisen orjatytön Annikin
liikuttava rakkaudentarina, joka Panun ja voudin toimesta päättyy
niin surullisesti, mutta samalla Karin puolelta tuottaa näille
molemmille ankaran koston.
Draamallista, ryhdikästä on tässä romaanissa tapausten yleinen
meno, laaja se tausta, jolla ne liikkuvat. Ahon kertomis- ja
kuvaamistako on siinä pannut parastaan, loihtien esiin toisen värikkään
kuvan toisen jälkeen. Uskollisena periluonteelleen hän on tässäkin
asettanut luonnon ja ihmiset hyvin läheiseen kosketukseen
keskenään, vieläpä piirtänyt joukon komeimpia luonnonkuviaan,
erittäinkin Suomen talvisen erämaa- ja korpiluonnon jylhästä ja
suurenmoisesta maailmasta, jota hän vartavasten oli talvikauden
Hausjärven saloilla tutkinut. Romaanin draamallista vauhtia
keskeyttävät tosin monet liian laveat yksityiskuvailut, varsinkin nuo tuiki
tarkasti kerrotut ja kuvatut taikamenot ja -temput, joita Panu vähän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
