Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
73
talvi» taas virkavallan sitä vastaan tähtäämä isku ja siitä johtunut
lamautuminen 1850-luvun taitteessa.
Romaaninsa avaroihin puitteihin on Aho taitavasti sovittanut
koko aikakauden eri ilmiöt ja aatevirtaukset, sekä myönteiset että
kielteiset. Rahvaan herännäisyys, nuorison kansallinen innostus,
talonpoikainen valistuneisuus, vanhoillinen ja varovainen virka- ja
pappisvalta, taloudelliset parannuspuuhat, valistusajan
epäilykselli-nen arvostelu, ajan tavat ja seuraelämä valo- ja varjopuolineen —
kaikki ne ovat saaneet omat edustajansa tässä laveassa
sivistys-kuvauksessa. Kontojärven kirkonkylä ja pappila on se keskus, jossa
tapahtumat ja niihin osalliset henkilöt tavallisimmin liikkuvat;
itse pappilan perhe jakautuu eri leireihin erilaisten käsitystapojen
mukaan. Ahon omat kotoiset pappilamuistot ovat epäilemättä
osaltaan, ainakin ulkonaisesti, elävöittäneet näitä idyllisiä pappilakuvia.
Varsinainen päähenkilö, jonka mukana lukija viedään eri piireihin
ja paikkoihin, on nuori, vaikutuksille herkkä maisteri Antero
Hagman; hänen antaa tekijä hiljakseen solua kalevalais-kansallisesta
kevätinnostuksesta oikean totuuden tuntoon s. o. herännäisyyden
helmaan, jättäen kuitenkin samalla hänen mieleensä pienen epäilyn
tämän askeleen oikeutuksesta. Hänen rinnalleen on asetettu ikäänkuin
vahvikkeeksi toinen samanlainen kehityskulku, jonka rovastin poika,
nuori ylioppilas Lauri Martin, suorittaa. Tietysti onnettomalla
rakkaudella on tässä kääntymyksessä monien muiden syiden ohella
tärkeä osansa. — Kalevala ja suomalaisuuden aate eivät
semmoisenaan yksin kykene luomaan uutta unelmoitua Suomea; ne
tarvitsevat välttämättä täydentäjäkseen ja syventäjäkseen suomalaisen
rahvaan oman niitä vanhemman sisäisen uudistuksen, herännäisyyden.
Kalevala, Saima ja raamattu, Lönnrot, Snellman ja Ruotsalainen
jalostettuina ja kirkastettuina käsikädessä — siinä kai romaanin
sisäinen tendenssi. Niistä vasta olisi syntyvä se oikea, kansallinen
»suomalainen renessansi», josta Hagman alati unelmoi. Siihen
mah-tuisiverf Suomen uuden sammon luojina hyvin mukaan sekä rovastin
maataloudelliset parannukset että laamannin perustuslait. Ja
»Panun» uljaan Karin jälkeläinen, valistunut runoileva talonpoika
Karilainen, jossa vanhan Jorman kalevalainen henki yhä elää, olisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
