Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
74
kai lähinnä se suomalaisen talonpojan ihanne, joka tätä suurta unelmaa
toteuttaisi »takatalvienkin» uhalla.
Avaralla ymmärtämyksellä ja taiteellisen tasapuolisesti on Aho
kuvaillut noita eri virtauksia ja niitä edustavia henkilöitä. Eivätkä
henkilöt suinkaan ole pelkkiä aatetyyppejä, vaan on niissä useissa
samalla paljon yksilöisyyttä. Varsinkin herännäisyyden edustajat
ovat antaumuksella kuvattuja. Tosin voidaan sanoa, että romaanin
suunnitelma on saattanut tekijän turvautumaan enemmän
ulkonaisiin syihin kuin sisäisiin, sielullisiin johteluihin, joista käänteet ja
tapaukset ikäänkuin sisäisestä pakosta kehittyisivät, tosin
raskauttavat jossakin määrin esitystä ne monet pitkät puheet, mielipiteiden
erittelyt, saarnat y. m. sellaiset ainesosat, joita tekijä ajankuvauksen
vuoksi 011 siihen runsaasti sirotellut, mutta kokonaisuudessaan
»Kevät ja takatalvi» sittenkin on kirjallisuutemme kansallisimpia
merkkiteoksia, kohottavana aateromaanina Ahon toistaiseksi suurin lahja
kansalleen ja muutenkin hänen suurisuuntaisin luomansa. Itse Ahon
tyylikin on tässä romaanissa ikäänkuin muuttunut aineen
mukaiseksi, ollen tällä kertaa kuuleampaa ja harvasyisempää kuin ennen;
luonnonkuvaukset ovat samoin vähenneet ja ohenneet ja asiat
sanotaan yksinkertaisemmin.
Jo »Katajaisen kansan» lastuissa oli Aho, tällöin etupäässä vain
subjektiivisen tunnelmarunoilijan kannalta, käsitellyt kansamme
viimeistä suurta murroskautta, »routavuosien» aikaa. Kun kansamme
elämä oli jälleen hetkiseksi kirkastunut ja elettyä murrosta voitiin
jo katsoa ikäänkuin kauempaa ja tyynemmin, puki Aho
saavuttamansa kokonaiskäsityksen »routavuosista» draaman muotoon.
Näytelmässä Tuomio (1907), jota voimme pitää ikäänkuin Ahon
kansallisen suunnan kolmantena merkkiteoksena, hän erään
maastakarkoi-tustarinan puitteissa kiinteästi, taitavasti ja tunnollisesti erittelee
»routavuosien» ajan erilaisia katsantokantoja ja menettelytapoja,
paljastellen ymmärtämyksellisesti niin heikoilta kuin vahvoilta
puolilta niiden sisäisiä ja ulkoisia vaikuttimia. Puhtaasti näytelmänäkin
tämä teos on varsin huomattava saavutus.
Kansalliselta näkökannalta on Aho kai ottanut tehtävänsä myös
raamatunsuomennoskomiteassa, tahtoen etevänä kielitaiteilijana
osaltaan olla luomassa suomenkansalle kielellisestikin täysin arvokasta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
