Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
80
teosten — varsinkaan aikaisempien — vahvimpia puolia. Hän
näyttää panneen kuvauksensa paperille pääasiassa sellaisina kuin ne
vierivät hänen sisäisen silmänsä editse, liioin valikoimatta tai
tyy-littelemättä. Siinä suhteessa hän alussa seisoo lähellä
»kansankir-jailijoita». Mutta niinpä hän saakin kuvauksiinsa tuon leveän ja
erehtymättömän todellisuusleiman, jota realistinen suunta vaati.
Myös kielellisesti tavoittelee Pakkala niin suurta toden- ja
luonnonmukaisuutta kuin taiteellisesti suinkin on mahdollista. Hän ei pyri
olemaan mikään valikoiva ja silotteleva tyylitaiteilija, vaan antaa
sanansa ja lauseensa »tulla köytenään», hänen omaa sananparttaan
käyttääksemme. Niin varsinkin aikaisimmissa kirjoissaan
»Lapsuuteni muistoja» ja vielä enemmän »Oulua soutamassa», joiden outojen
sanojen ja höystöisien puheenparsien paljous usein saattaa lukijan
aivan ymmälle. Myöhemmissä teoksissaan hän sentään on
tyylillisessä ja kielellisessä suhteessa paljoa säästeliäämpi ja valikoivampi,
jopa »Pienessä elämäntarinassa» antaa tyylilleen ja kielelleen
melkoisessa määrässä vieraan, haetun ja teennäisen leiman.
»Lapsuuteni muistoissa» tekijä itse esiintyy kertojana, kuvaillen
hilpeästi ja tutunomaisesti omia ja köyhien ikätoveriensa lapsuuden
kokemuksia ja ponnisteluja niin aineellisessa kuin henkisessä
aherte-lussa (kesätöissä ja koulupoikina). Tässä kirjassa Pakkalan tendenssi
rikkaita ja isoisia vastaan pistää kenties selvimmin esiin. Rikkaat
elävät omaa itsekästä, henkisesti onttoa elämäänsä, välittämättä
vähääkään köyhien kohtalosta. Ja kuitenkin on tyytyväisyys ja
iloinen mieli paljoa tutumpi vieras köyhien matalissa majoissa kuin
isoisten komeissa kodeissa. — Sama kuva uudistuu seuraavissakin
kirjoissa tyynesti ja hillitysti, joskin usein aika pisteliäästi.
»Vaaralla» ja »Elsa» kuvailevat rinnakkain noin puolenkymmenen köyhän
perheen (Latut, Nikkilät, Viiot, Tepot ja Vimparit), varsinkin niiden
lasten ja nuorison elämää. Edellinen on sarja verrattain irrallisia
»kuvauksia Vaaralta», jälkimäisessä sensijaan keskittyy päähuomio
nimihenkilön Viion Elsan ja hänen surullisen elämäntarinansa
ympärille. »Elsassa» Pakkala esiintyykin jo täyskypsänä, itsetietoisena
taiteilijana, ja niinpä tämä kirja onkin hänen kertomuksistaan
kirkkain ja sopusuhtaisin, hänen pääteoksensa, jossa hänen kirjalliset
avunsa täyspitoisina ilmenevät.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
