Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
79
tunsi, nimittäin kotikaupunkinsa tai vielä paremmin sen
laitakaupungin (Vaaran) köyhälistön, »pienten eläjäin», elämästä. Tältä
taustalta kohoaa hänen teostensa yhtenäinen pääryhmä: Lapsuuteni
muistoja, Vaaralla, Lapsia ja Elsa. Niistä kolme viimemainittua hyvin
läheisesti liittyy toisiinsa, niissä kun esiintyvät pääasiassa samat
henkilötkin, »Vaaralla» ja »Lapsia» kirjoissa (»Lapsien» muutamat
kertomukset ovat milt’ei sellaisinaan otetut edellisestä) vanhempina
ja lapsina, »Elsassa» vanhuksina ja aikuisiksi varttuvina — siis parin
sukupolven ilot ja surut, varsinkin surut ja »nikarasta nikaraan»
eläminen. Kaupungin isoiset ja sivistyneistö tulevat näissä kirjoissa
vain ohimennen esiin, eikä silloin suinkaan kauniilta puoliltaan.
Kuitenkin Pakkala, niin hyvä kuin tilaisuus olisikin ollut, todellisen
taiteilijan vaistolla yleensä visusti välttää tekemästä Minna Canthin
tapaisia jyriseviä syytöskirjoja »yläluokkaa» ja yhteiskuntaa vastaan.
Hänen kuvauksensa tehoo omalla tyynellä asiallisuudellaan, josta
lukija kuitenkin helposti huomaa, keiden puolella tekijän ja hänen
mukanaan lukijan lämmin myötätunto viihtyy. Silti hän ei suinkaan
peittele tuon köyhälistön omia vikoja ja varjopuolia. Tuskinpa
lieneekään meillä koskaan kuvattu ennen sosialidemokratian
esiintymistä eläneen kaupunkilaisköyhälistön elämää niin hartaalla
ymmärtämyksellä ja asiantuntemuksella kuin juuri näissä Pakkalan
kirjoissa. Niissä ei ole oikeastaan mitään päähenkilöitä, vaan niiden
sankareina on koko laitakaupungin köyhälistö, sekä aikuiset että
lapset. Täten ne samalla ovat päteviä sivistyshistoriallisia
todistuskappaleita siitä, miten kolme- tai neljäkymmentä vuotta sitten eli
tekijän lapsuuden ja nuoruuden aikana oltiin, elettiin ja ajateltiin
Oulun laitaosissa. Tavallaan ne siis ovat ikäänkuin täydennyksiä
oululaisen Saara Wacklinin paljoa aikaisemmille (1800-luvun alun)
Oulu-kuvauksille (»Satanen muistelmia Pohjanmaalta»). Erityisesti
ansaitsee mainita se erinomainen psykologinen taito, jolla Pakkala
niissä esittelee lasten, varsinkin tyttölasten — Pakkalan
edustavimmat henkilöthän muutenkin ovat pääasiassa naisia -— puuhia,
mielenliikkeitä ja erilaisia luonteenpiirteitä. Lasten ymmärtäväisenä
kuvaili jana Pakkala onkin ensimäisiämme, ehkäpä etevin kaikista,
varsinkin mitä lasten sisimmän olemuksen ymmärtämiseen tulee.
Taiteellisen rakentelun kiinteys ei suinkaan ole näiden Pakkalan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
