Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
83
mensa kärsii henkistä puutetta, rakkautta ja ymmärtämystä, jota
hän tahtoisi täysin sydämin sekä saada että antaa. Äiti on varhain
kuollut, äitipuoli vieroo häntä eikä isäkään tajua tyttärensä sisintä
kaipuuta, vielä vähemmän muu ympäristö. Ainoasti vanha kömpelö
Juho renki häntä ymmärtää. Tästä puutteesta johtaa tekijä hänen
luonteensa omituiset ilmiöt ja koko hänen särkyneisen, edestakaisin
heittelehtivän elämänjuoksunsa, jolla ei ole lujaa, äidinrakkauden
luomaa pohjaa ja elämäntuntoa allaan. Huolimatta kaikesta työstä
ja taidosta, jota tekijä epäilemättä on käyttänyt Esterin rikkinäisen
elämäntarinan sisäiseen ja ulkonaiseen valaisemiseen, jättää kirja
lukijan sittenkin verrattain kylmäksi ja osanotottomaksi. Tuntuu
siltä kuin Pakkala tällä kertaa olisi rakennellut teostaan pelkästään
mielikuvitustaan jännittäen pala palalta, ankarasti aprikoiden,
miettien ja tapaillen, jopa lopulta itsekin hermostuen. Joka tapauksessa
Esteri Kalm on kylläkin mielenkiintoinen selvittely naispsykologian
alalta.
Pakkalan kertomukset ovat yleensä vakavia ja surunvoittoisia.
Elämänkäsitykseltään vieläpä aiheellisestikin (siirtymys lapsuuden
muistoista merimiesköyhälistön kuvailuun) ne jossakin määrin
vivahtavat norjalaisen Jonas Lien kirjoihin. Mutta vakavuuden ja
ihanteellisen mielen alla piilee Pakkalassa iso annos hupaisaa
huumoria jopa purevaa satiiriakin. Jo hänen kertomuksissaan tapaamme
vilaukselta tuontuostakin hauskoja henkilö- ja tilannekuvia.
Kuitenkin vasta molemmissa huvinäytelmissään hän antaa tälle
kirjailija-luonteensa puolelle vapaan vallan, jopa viehättyy helposti karkeaan
ja meluisaan liioitteluun, joka monesti lähenee irvikuvaisuutta. —
Ennenkuulumattoman näyttämömenestyksen on kepeänä
näyttämö-ravintona saavuttanut Soinin »Kirjavien kuvien» jälkiä astuva
Tukkijoella, joka aiheellisesti hipaisee »Oulua soutamassa». Kuitenkaan se
ei rehevässä todenmukaisuudessa saavuta kumpaakaan, sillä
tukki-laiselämä on siinä liiaksi ihannoitu ja romantisoitu. Sievät laulut,
reipas tukkilaishuumori ja muutamat kätevästi kaavioidut
henkilöt, hidas Tolari ja ripeä Maija ennen muita, antavat yhdessä
hupaisien kohtausten ja mehevän vuoropuhelun ohella näytelmälle sentään
tuoreutta ja vauhdikkaisuutta ja korvaavat puolestaan juonen
vähäpätöisyyden, kokoonpanon hajanaisuuden ja monesti milt’ei klovnimai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
