Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
91
lavea historiallinen romaani Anna Fleming v:lta 1898. Lukijan huomio
ei siinä kuitenkaan niin paljon kiinny haaveilevan, mutta samalla
päättäväisen nimihenkilön ja hänen lempijänsä, hupaisan
saksalaisen seikkailijan Hieronymus Birkholtzin hieman romanttiseen
lemmentarinaan kuin Annan sedän, »rautamarski» Klaus Flemingin
oivallisesti kuvattuun mahtavaan olemukseen ja muutamiin eloisiin
tilannekuviin kuten Turun aateliskokoukseen (Flemingin ja Hornin
riita) ja Vääksyn häihin, joissa sen ajan suomalainen aateli
valtiolli-sine mielipiteineen ja seuratapoineen taitavasti saatetaan näkyville.
Molemmissa näissä romaaneissa on vankka historiallinen pohja.
Sensijaan Ivalon seuraavat suuremmat kertomukset
Marga-reeta (1898) ja Tuomas piispa (1901) liikkuvat melkoista ohuemmalla
historiallisella maaperällä, Suomen keskiajan katolisessa
hämärässä, minkä vuoksi tekijä niissä on jäänyt enemmän oman
mielikuvituksensa kuin historiallisten tosiasiain varaan. Niinpä hän onkin
molemmissa keskittänyt päähuomionsa nimihenkilöjen — edellisessä
peräpohjalaisen lappalaisten käännyttäjän (1400-luvun vaihteessa),
jälkimäisessä tunnetun, jäntevän Tuomas piispan (1200-luvun
alkupuolella) — sielunkuvaukseen, jopa siinä määrin, että molemmat,
varsinkin »Tuomas piispa», ovat pikemmin tuiki tarkkoja, ettemme
sanoisi turhantarkkoja psykologisia sielunerittelyjä kuin
varsinaisesti historiallisia kertomuksia. Niiden päähenkilöt kuvataan
enemmän ajatuksissaan kuin teoissaan, enemmän pyhimysuskoisessa
suhteessaan neitsyt Maariaan kuin ympäröivään todellisuuteen. —
Pienissä historiallisissa jutelmissaan, joita tavataan sekä »Margareetassa»
että varsinkin kokoelmassa Onnen aalloissa (1904), Ivalo jälleen on
»historiallisempi», antaen eloisia, monesti leikillisiäkin tilapäiskuvia
eri ajoilta (Erämaan asutus, Kristillinen arvojärjestys, Käräjillä,
Onnen aalloissa, Krister herran verkalasti y. m.).
Ivalon historialliset näytelmät Lahjoitusmailla (1900) ja Kustaa
Eerikinpoika (1903) eivät draaman kannalta katsoen ole erikoisen
onnistuneita. Ne ovat pikemmin laveita ja laimeita luku- kuin
kiinteitä ja vauhdikkaita näyttämödraamoja. Edellisen aihekin —
Valkjärven lahjoitusmaatalonpoikain sitkeä taistelu maidensa ja
oikeuksiensa puolesta lahjoitusmaiden rälssiksi julistamisen jälkeen (1837)
— on liian lavea draaman ahtaihin puitteihin, varsinkin kun draa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
