Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
90
ja »Panullaan» kansallisia aiheita suosivan suuren yleisön yksimielisen
tunnustuksen. Hänen historialliset kertomuksensa ovat kirjoitetut
yleensä leveään, maalailevaan, tasaiseen ja rauhalliseen tapaan.
Pieni annos säveää lemmenromantiikkaa y. m. romanttisia
höysteitä on tietysti vanhan hyvän tavan mukaan asiaankuuluvaa,
joskin tekijä muuten antaa kertomuksensa juosta vankasti tosioloisella
pohjalla. Myös herttaista leikillisyyttä pirahuttelee tekijä sopivissa
kohdissa joukkoon. Historialliset ja maantieteelliset tosiasiat hänellä
kyllä joskus heittävät pientä kuperkeikkaa (esim. »Viipurin
pamauksessa» on varsinkin maantieteellisiä kompastuksia); joskus horjahtaa
tekijä käyttämään tyylillisesti virheellisiä sanoja ja sanontatapoja,
ikäänkuin tekijän tyylikorva ei olisi vielä täysin varma ja
hienostunut. Mutta näitä heikkouksia tavallinen lukija tuskin huomannee;
hänestä vierii kertomus leveänä ja tyynenä kuin rauhallinen kymi
eteenpäin, vaikkapa itse aihe usein onkin kaikkea muuta kuin
rauhallinen. Henkilöt Ivalo yleensä kuvaa selväpiirteisesti, minkä
toiminnan, minkä mielialojen miehenä; tapaukset perustuvat useimmiten
suorastaan historiaan, vaikkapa tekijä tietysti »runoilijan vapaudella»
yhdistelee ja erottelee, seuloo ja valikoi historiallisia henkilöitä ja
tosiasioita sekä luo mielikuvituksestaan lisäksi uusia. Ajan, paikan ja
sivis-tysolojen värikkään kuvauksen, joka esim. Walter Scottin
historiallisissa romaaneissa anastaa niin suuren, jopa joskus liiallisenkin sijan,
Ivalo tavallisesti, varsinkin aikaisemmissa teoksissaan, kuittaa
verrattain lyhyesti. Hänen päähuomionsa kiintyy enemmän itse
tapauksiin ja henkilöihin kuin ympäristöön. Kuitenkin hän asettaa
kuvauksensa vankan historiallisen ajantaustan yhteyteen, johtaen siitä
toiminnan yleisen menon. Ja historian tutkijana ja tuntijana Ivalo
näkemyksessään vetää nuo kaukaiset olot ja ihmiset ikäänkuin
lähemmiksi ja selvemmiksi, antaen niille siten realistisemman asun.
Juho Vesainen on julmien aikojen ja julmien tekojen tiivis ja
havainnollinen kuvaus, pääsisällyksenään peräpohjalaisten ja
vienankarjalaisten kauheat hävitys- ja kostoretket toistensa alueille
1500-luvun lopulla (1589—90). Kertomus on täynnä draamallista vauhtia,
jännitystä ja kohtalokkaisuutta, mukana pieni pisara
lemmenromantiikkaa (Helinä). Myöhemmin (1897) tekijä muodosti siitä näytelmän.
— Samoja aikoja joskin toisenlaisia oloja kuvailee Ivalon seuraava
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
