Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
93
Tavast ja ritarillinen Kaarle Knuutinpoika Bonde, jälkimäisessä
isänmaallismielinen piispa Maunu Särkilahti ja Viipurin uljas
puolustaja, »Viipurin pamauksen» (1495) sankari Knuut Posse, joiden
ympärillä Suomen muut herrat, voimakkaan isänmaanrakkauden
innostamina, vaaran hetkellä rohkeina ja luottavaisina seisovat. Iloisia
eivät suinkaan ole ne kuvat, joita tekijä näissä romaaneissa,
varsinkin jälkimäisessä, vyöryttelee lukijan editse. Molemmat ne ovat
Suomen kansan suurten kärsimysten historiaa, mutta molemmat
ne samalla osottavat, ettei tämä kansa ole kärsimyksiinsä sortunut,
vaan on uudelleen kerta kerralta käynyt hävitysten jälkiä korjaamaan.
Lauri-ukon sanat vainolaisten polttaman talonsa raunioilla,
surmattujen jälkeläistensä ruumiiden ääressä (»Viipurin pamaus», s. 17):
»Raskasta on elämä näissä oloissa, mutta elettävä se kuitenkin on.
Ala alusta! — se on näillä mailla saatu monesti ennenkin tehdä»,
ilmaisevat sattuvasti romaanien vakavan pohjatunnun.
»Erämaan taistelulla» ja »Viipurin pamauksella» on Ivalo, eläen
juuri keskellä parasta luomiskauttaan, kohonnut kirjallisen taiteensa
ja tuotantonsa kukkuloille ja antanut suomenkieliselle historialliselle
romaanille entistä kantavamman ja kansallisemman leiman.
Romanttisen suunnan edustajia.
Ivalo ei suinkaan ollut ainoa, joka Yrjö Koskisen, Bergmanin ja
Jahnssonin jälkiä seuraten ryhtyi istuttamaan kotimaisia
historiallisia aiheita suomenkieliseen kaunokirjallisuuteen. Puhumattakaan
noista monien pikkukynäilijäin varsinkin 1880-luvulla sepustamista,
usein vallan mauttomista »sotaisista tarinoista», »sotakertomuksista»
y. m. sentapaisista, esiintyi meillä jo ennen Ivaloa suomeksi pari
kolme huomattavampaakin historiallisten romaanien ja
näytelmäin kirjoittajaa, jotka puolestaan keskellä realismin ja
naturalismin kiihkeintä aikaa edustavat Topeliukselta voimakkaasti
periytynyttä vanhempaa, romanttisempaa suuntaa. Oloillemme kuvaavaa
on että tunnetuimmat heistä, Aura ja Numers, edellisessä osassa
mainitun Emlékylin (Nervanderin) tavoin ovat, kosk’eivät täysin taida
suomea, kirjoittaneet teoksensa alkujaan ruotsiksi, mutta taitavain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
