Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
98
osan. — Näytelmän vähäisenä historiallisena pohjana on tuo
keskiaikaisen kansanrunoutemme kenties muhkein tuote, vesilahtelainen
kansanballaadi Laukon nuoren Elina-rouvan surkeasta
tulikuole-masta ilkeän Kirsti-piian ja miehensä, kuumaverisen Klaus Kurjen
luulevaisuuden uhrina.1 Mutta tämä jo runonakin perin
draamallisesti esitetty aihe on näytelmässä edelleen itsenäisesti muodosteltu
ja tehostettu. Varsinkin Kirstin osuus on saanut uuden asun.
Näytelmän Kirsti ei ole kansanrunon ilkeä Kirsti-piika, Kurjen
halpa-säätyinen jalkavaimo, vaan Kurjen ensimäisen vaimon, lempeän
Kaarina Flemingin ylhäisaatelinen sisar, ylväs ja intohimoinen Kirsti
Fleming, jonka kiehtoviin lemmenpauloihin Kurki jo ensimäisen
vaimonsa eläessä oli takertunut. Tämä luvaton lemmensuhde se on
tuottanut kuoleman Kaarinallekin (nähtävästi Kurjen toimesta).
Sovittaakseen rikkomuksensa Kurki kuitenkin pian hylkää Kirstin
ja nai nuoren hentoisen Elina Fincken. Tämän tieltä Kirsti tosin
aluksi väistyy kotiinsa Vääksyyn, mutta saatuaan tietää kantavansa
Kurjen lasta, hän lempensä ja varsinkin äitiystunteensa ajamana
päättää jälleen voittaa Kurjen itselleen ja lapselleen siten laillisen
isän. Hän ei tosin halua Elinan kuolemaa, mutta kiihottamalla
varomattomasti äkkipikaisen Kurjen mustasukkaisuutta hän tuottaa
tuhon heille kaikille. Elina saa Kurjen kädestä surmansa, Kurki
itse, huomattuaan viattoman murhanneensa, tulee mielipuoleksi, ja
Kirstinkin valtaa nyt vihdoin myöhäinen katumus. Väkevät
intohimot, voimakkaat inhimilliset ristiriidat ja johdonmukaiset,
toi-mintatarmoiset päähenkilöt, Kirsti etusijassa, antavat, kuten
sanottu, näytelmälle suuren draamallisen tehon, samalla kun
muutamat hieman irrallisemmat ja eepillisemmät kohdat, kuten Elinan
häät, juoruilevat aatelisrouvat, ripityskohtaus Vesilahden
sakaristossa, kuljeksiva parannuksen saarnaaja (vrt. hussilaisliike), elämä
aateliskartanossa y. m. s. osaltaan, joskin paikoin häiritsevästi,
pyrkivät täydentämään keskiaikaista ajankuvaa.
1 Jo aikaisemmin, kuten edellisessä osassa on mainittu, oli Bergbom
itse kiinnittänyt huomionsa tähän aiheeseen, joskin oopperan muodossa.
Samoin nuorena kuollut kirjailijanalku Elias Erkko näytelmäkokeellaan
»Elinan surma» (sepitetty 1884, painettu 1901). Bergbomin
ooppera-ajatuskin on nyttemmin toteutettu (Selim Palmgren).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
