Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
runoilijafantasian vapaita luomuksia. Pohjalainen suurtalonpoika
Murkainen, hänen romanttisesti korkealentoinen tyttärensä Kreeta,
joka koettaa innostaa sulhastaan Pukea toimittamaan kansallisia
suurtöitä, ja Kreetan uudenaikaisesti kansanvaltainen,
yhteistun-toinen aate: »talonpoika — herra — yhdessä», vivahtavat melkoisesti
»Välskärin kertomusten» pohjalaiseen ukko Perttilään ja Meriin ja
Perttilän aatteeseen: kuningas ja talonpoika yhdessä.
Vielä vähemmän historiaa on Tuukkalan tappelussa, mutta
muuten se on draamallisesti melkoista kiinteämpi ja tehoisampi kuin
edellinen. V. 1886 paljastettiin Tuukkalan kylässä lähellä Mikkeliä
vanha, pakanuuden aikuinen kalmisto lukuisine luurankoineen,
aseineen ja koristuksineen, ja Numersin kerkeä mielikuvitus loihti heti
siinä muinoin tapahtuneeksi ankaran taistelun Saimaan partaille
tunkeutuneiden hämäläisten ja karjalaisten uutisasukasten välillä.
Ja taistelun oli muka aiheuttanut vanha pakanallinen naisen ryöstö
vieraasta heimosta ja heimon kosto. Kalevalan Lemminkäistarina
lienee tässä mahdollisesti väikkynyt tekijän mielessä.
Lemminkäisenä on ihannoivin piirtein kuvattu hämäläinen Tuukka, Kyllikkinä
taas Louhea muistuttavan, ilkeän ja itaran karjalaisen Hangan
kaunis tytär Irja, jolle anoppi Eikka osottaa »kivistä kieltä», kunnekka
karjalaisten polttaman kotinsa raunioilla leppyy, kasvattaakseen
Tuukan ja Irjan vielä syntymättömästä lapsesta kylänsä häviön ja
Tuukan surman kostajan. Tosin tässäkin näytelmässä on melkoisesti
tarpeetonta romantiikkaa ja eepillisyyttä, mutta draamallinen
jännitys on paikoin sangen korkea ja päähenkilöt voimakkaasti
hah-mostetut. — Aihetta Numers myöhemmin yritti jatkaa
pikkunäytelmässä Tuukanpoika (suomeksi 1903).
Korkeimmilleen kohoo sentään draamallinen teho Elinan
surmassa, joka epäilemättä onkin paraita kotimaisia murhenäytelmiä.
Siinä on Numersin ja Bergbomin yhteistyö tuottanut kauneimman
tuloksen. Niinpä tämä näytelmä on saavuttanut myös aivan
harvinaisen näyttämömenestyksen, ollen kotimaisista murhenäytelmistä
samoinkuin Pakkalan »Tukkijoella» huvinäytelmistä toistaiseksi
useimmin näytelty. Tähän menestykseen on tosin osaltaan
aikoinaan suuresti vaikuttanut myös Iida Aalberg, joka oivallisesti on
tulkinnut (kai alunpitäen häntä varten laaditun) Kirsti Flemingin
12. 952 — 7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
